Terhi Kokkosen nimi tuntui jotenkin tutulta. Tarkistin ihan netistä, että näkyy olevan joku Ultra Bran sanoittaja-laulaja yms. Jahas, en ole niin käpy, etten tietäisi Ultra Brata - se oli sitä paitsi hyvä -  mutta sen jäsenien nimistä ei juuri ole hajua. Joka tapauksessa Kokkonen on nyt kirjoittanut romaanin Rajamaa, jota tituleerataan esikoisteokseksi ja joka on myös mukana HS:n esikoisteoksille rajatussa kilpailussa.

Rajamaassa ollaan jossain Suomen pohjoisen hiihtokeskuksessa. Aviopari on lähtenyt sinne selvittelemään välejään. Ollessaan jo lähdössä takaisin he joutuvat kolariin. Kumpikaan ei loukkaannu vakavasti, mutta matkaa ei jatketa vaan päätetään huilia vähän. Varsinkin mies valittaa retkahtanutta niskaansa, vaikka siinä ei lääkärin mielestä ole mitään vialla. Hiihtokeskuksessa vietetään kuitenkin muutama ankea päivä, jonka aikana pariskunnan suhteesta tihkuu ja purskahtelee esille vähemmän hilpeitä yksityiskohtia. Parasta näiden päivien kuvaamisessa on outo, huojuva, ahdistava, jopa pelottava tunnelma, joka onnistutaan luomaan melko pienin keinoin,  alleviivaamatta tai paisuttelematta.

Terhi Kokkonen on ns. julkkis. Olisiko Rajamaa saanut niin paljon huomiota osakseen kuin on saanut, jos sen olisi kirjoittanut joku nobody esikoiskirjailija? Tuskin. Julkimoillakin on toki oikeus ryhtyä kirjailijoiksi, ja monet ovatkin hämmästyttäviä multitalentteja, joiden tuotoksista on meille lukijoille iloa. Minulle Rajamaa on epätasainen mutta kokonaisuutena ottaen kelpo kirja, ei sen enempää mutta ei vähempääkään. Tekee mieli maalaisesti todeta: ei kun uutta matoa koukkuun!