Näköjään on vielä ihan pakko märehtiä persujen vaalivoittoa. Tällä kertaa kaivan esille jotain myönteistä. Lähden liikkeelle vanhasta toteamuksesta: Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu kerrallaan vain yksi asia, mielipide tai "totuus". Ns. älymystökin on hampaaton, koska on yleensä keskenään samaa mieltä kaikesta. Vai eikö se saa mielipiteidensä kirjoa julkisuuteen meidän tavisten ihmeteltäväksi?) Johtuuko älymystön yksiäänisyys siitä, että kaikki tuntevat toisensa eikä kenelläkään ole kanttia astua poikkeavin mielipitein porukan ulkopuolelle?

Joka tapauksessa persut toivat vaihtoehdon tähän konsensus-Suomeen. On toki helppo virnistellä vaikkapa persujen vaaliohjelman taidekäsitykselle, mutta se oli silti virkistävä poikkeus yleiseen hyminään ja onnistui sitä paitsi herättämään huomiota, mikä on aina vaalitaistelussa tärkeää. Taidetta tärkeämpiä olivat tietenkin persujen avaukset esim. maahanmuuttokeskustelussa ja EU-politiikassa.

Toinen periaatteessa myönteinen tulos persujen vaalivoitossa on, että eduskuntaan pääsi taas enemmän taviksia. (Tosin on ole nähnyt selvitystä uusien persuedustajien koulutuksesta, ammateista ja tuloista, joten voin olla väärässäkin.) Joka tapauksessa entinen eduskunta oli tässä mielessä huomattavan vino. Mielestäni ei haittaisi, että eduskunta vastaisi vähän paremmin äänestäjien demografisia ominaisuuksia.

Ilmeisesti persut saivat vaaliuurnille niitä ihmisiä, joille moderni ja monessa suhteessa vaativa nyky-yhteiskunta on tarjonnut kylmää kyytiä? Hyvä niin, mutta  toivon, etteivät nämä ihmiset eivät joudu pettymään raskaasti. On vaikea keksiä, mistä taiottaisiin rahaa erilaisten etuisuuksien korottamiseen ja uusien maksamiseen, kun jo nykyään eletään suurelta osin velaksi. Tuskin valtion lainanottoa voi olennaisesti lisätä, päinvastoin.