Nyt se on sitten nähty, MOT:n hevosten kohtelua käsittelevä jakso. Jos on vähänkään seurannut raviurheilua, ohjelmassa ei ollut mitään varsinaisesti uutta. Kuolainten hevosten suuhun aiheuttamista vaurioista on uutisoitu. Hevosten lyömistä loppusuoralla on paheksuttu jne. Siitä huolimatta ohjelma oli silmiä avaava ja hätkähdyttävä. Miksikö? No minäpä kerron.

Ensinnäkin siksi, että ohjelma synnytti hämmästyttävän rähinän  ennen kuin sitä oli edes esitetty. Riitti että oli kuultu MOT:n käsittelevän hevosia. Alettiin arvailla ohjelman sisältöä ja puolustautua oletettua kritiikkiä vastaan. Tämä on vielä järjellisyyden rajoissa. Mutta sitten oli niitä, joiden mielestä ohjelman tekijöitä ei olisi saanut päästää ollenkaan Forssan raviradalle! Niitä joiden mielestä ohjelmassa mahdollisesti esiintyvät raviharrastajat tai ammattilaiset ovat oman pesän likaajia, luopioita, juudaksia, huomiohakuisia huoria, kettutyttöjen jälkeläisiä sun muita, jotka eivät tiedä raviurheilusta mitään. MOT-ohjelma puolestaan leimattiin esimerkiksi vihervassareiden ja vegaanien projektiksi tavoitteenaan lopettaa kaikki eläinten hyödyntäminen. 

Minulle  raviurheilun ulkopuolisena jäi tästä "keskustelusta" mielikuva, että alalla on tosiaan jotain salattavaa, jos siihen kohdistuva huomio saa joidenkin pasmat täysin sekaisin.

Sitten ohjelma esitettiin. Monet totesivat, että se oli asiallinen (niin kuin olikin), mutta eivät tietenkään kaikki. He jatkoivat aikaisemmalla linjallaan, lisämausteena ohjelmassa esiintyneiden kuten Kaisa Toivosen lyttääminen. Itse pidin Toivosen esiintymistä suoraselkäisenä ja rohkeana. Hän uskalsi jopa todeta, että hevosen lopettaminen saattaa olla hevoselle parempi vaihtoehto kuin sen laittaminen kiertoon. Pisteet muutenkin Toivoselle.

Hippoksen toiminnanjohtaja Sami Kauhanen sen sijaan ponnisteli ollakseen sanomatta mitään. Kun haastattelija kysyi, miksi Hippos ei pystynyt jatkamaan hevosten suuvaurioiden tutkimista, Kauhanen vastasi useamman kerran, ettei ollut resursseja. Haastattelijan piti sitten laittaa sanat Kauhasen suuhun: ei saatu ketään jatkamaan Kati Tuomolan tutkimuksia; Tuomolalta itseltään ei ollut kysytty. Lopulta Ruokavirasto toteutti nämä jatkotutkimukset, joiden tulokset osoittautuivat samansuuntaisiksi kuin Tuomolan tutkimukset. 

Ilmeisesti raviurheilussa vallitsee omertan laki. Järjestön johdon tasolla hymistään avoimuuden ja hevosten hyvinvoinnin tärkeydestä, ruohonjuuritasolla otetaan aseeksi tappouhkaukset. Kuka tästä kärsii? Emme me ulkopuoliset vaan hevosurheilu itse. On ymmärrettävää, että ihmiset pahastuvat aiheettomaksi kokemastaan kritiikistä. On tärkeätä, että heitä kuullaan ja eriävät mielipiteet pääsevät esille. Mutta liskoaivojen tasolle ei kannattaisi taantua. Se ei auta.