Olen vuosien varrella käynyt lukuisia kertoja tällaisen keskustelun:

- Havannankoiran (tai jonkin muun rodun) pentuhan tuo on?
- Joo.
- Mikäs sen nimi on?
- Popi.  (En tunne yhtään Popi-nimistä havaneesia. Jos sellainen on olemassa, se ei liity juttuun.)
- Entäs virallinen nimi? Muistatko sen?
- ???
- Tai kasvattajan kennelnimi, se mikä on siinä virallisessa nimessä ensimmäisenä? Se on  rekkarissa, siis rekisterikirjassa.
- ???
- Ehkä kasvattajalla ei ole kennelnimeä. Mutta mikä sen kasvattajan sukunimi on?
- Oisko ollu Jokinen. Tai Virtanen. Ei kun ei ehkä ole nen-päätteinen, mutta joku vesi siinä nimessä on. Purola.... Lampi. Ei kyllä se alkaa v:llä, oisko sitten Virta. En ole varma.
- Eihän sitä kaikkea muista. Miltä paikkakunnalta kävitte pennun hakemassa?
- Oisko se nyt ollu Kangaslampi. Tai en oo varma, Kangasniemi, Konginkangas. Jotain sinnepäin. Keski-Suomesta nyt kumminkin.
- Aha juu. Kiva pentu joka tapauksessa. Mepä jatketaan matkaa. Moi!


En narraa ollenkaan! Kaikki kysymykset eivät tietenkään ole kaikille pennun taluttajille hepreaa, mutta yllättävän moni ei muista koiransa taustoista juuri mitään. Tai sitten  "ei muista". Tänä keväänä näihin maisemiin on ilmestynyt ainakin kolme havannapentua. Yhden omistaja muisti kasvattajan nimen ja kennelnimen, kaksi muuta ei. Tapasin äsken toisen näistä koirista. Aikaisemmin tämä melko kookas mutta muuten hauskannäköinen musta-harmaa urospentu oli eri ihmisen mukana. Hän ei muistanut pennusta muuta kuin, että se on kotoisin Lahdesta. Niinpä ilahduinkin, kun huomasin että tällä kertaa se on aikuisemman ihmisen mukana. Joo - mutta hänenkään muistissaaan ei ollut pennusta muuta tietoa kuin että se on haettu Lahdesta.

Arvelen, että osa näistä muistamattomista ei oikeasti muista pennun taustoista paljon mitään. On vain ostettu jokin pentu eikä muilla yksityiskohdilla ole niin väliä. Sitten ovat vissiin ne, jotka jotain muistaisivatkin, mutta eivät halua kertoa. On esimerkiksi  ostettu rekisteröimätön pentu ja saatu siitä jo kitkeriä kommentteja. Mitäpä asiaa joka vastaantulijalle selostamaan. Eikä siihen mitään velvollisuutta olekaan. Ehkäpä minäkin jo tyydyn siihen, ettei tämä musta-harmaa veitikka ole kotoisin mistään.