Miksi aikuiset ihmiset kirjoittavat netissä tavalla, jolla he todennäköisesti eivät ilmaisisi itseään oikeassa puhetilanteessa livenä? Toivon olevani väärässä, mutta pahoin pelkään, että anonyymi nettikeskustelu paljastaa todelliset ajatukset ja todellisen luonteemme. Kun kirjoitamme nimettöminä, karistamme niskastamme kasvatuksen ja sivistyksen pintasilauksen. Nettikirjoittelu vapauttaa myös joutumasta oikeiden ihmisten paheksunnan kohteeksi. Jos olet asioista täysin eri mieltä kuin tuttavapiirisi, pidät ehkä suusi supussa mutta räväytät täyslaidallisen netissä.

Osa nettikirjoittelusta on varmaan myös tahallista provoilua. On hauska (?) katsoa, miten ihmiset ottavat pulttia saatuaan provosta vauhtia. Karua sanoa, mutta kaikille ei ole myöskään kauhalla annettu (en toki ole mikään Karpaattien nero itsekään), mutta netti suo yksinkertaisillekin sieluille välineet tuoda mielipiteensä esille. Periaatteessa tämä on edistysaskel eikä "eliitin" kannattaisi suhtautua "kansan"  ääneen liian torjuvasti. Olisiko parempi kuitenkin tietää, mitä kansan syvät rivit ajattelevat kuin vain kuvitella tietävänsä?

Luulen, että nettiin puretaan myös kaikenlaista kaunaa ja pettymystä, joille ei ole sopivaa kanavaa reaalimaailmassa. Sanotko sujuvasti työtoverille, että tämä on typerä, itsekäs, juonitteleva, laiska lehmä? Entä pomolle, ettei hän ole tehtäviensä tasalla ja joutaisi eläkkeelle? Tuttavalle, että olet kurkkua myöten täynnä hänen sairaskertomuksiaan? Työttömälle naapurille, että hänen pitäisi lopettaa loisiminen ja sosiaalitukien huijaaminen? Ehkäpä et, mutta netissä voit kertoa, että somalien pitäisi painua takaisin Somaliaan.

Sitä paitsi ennen nettiäkin osattiin nälviä, vieläpä naamatusten. Muistan hyvin, miten hätkähdin, kun ensimmäisen kerran kuulin yläasteikäisen haukkuvan toista sanalla inva, myöhemmin myös vammanen. Minusta tämä oli ja on vastenmielistä; homottelu ja huorittelu kalpenee sen rinnalla.

Muistan myös, miten yllätyin, kun sattumalta eksyin ensimmäistä kertaa eräälle koira-aiheiselle keskustelupalstalle. En nyt sentään ollut kuvitellut, että koiraharrastajat ovat kuin yhtä perhettä, mutta palstakeskustelun tympeys oli silti pettymys. Usein kuvio menee näin. Henkilö A kysyy, mikä viikonpäivä on tänään. Täsmällinen ja helppo vastaus tähän kuvitteelliseen kysymykseen olisi, että tiistai. Joku ehkä sen sanookin, mutta vastauksien kirjo on suuri: KVG/ jäikö ne siniset pillerit aamulla ottamatta/ kuule kalenteri on jo keksitty/ miten joku voi olla noin avuton/  ei ole kaikki inkkarit kanootissa/ mistä sut on päästetty vapaalle/ toivottavasti sinulla ei ole lapsia/ jos on lapsia ne pitäs ottaa huostaan/ minua kyllä hävettäisi, katso nyt peiliin/ onko tää se yks kasvattaja jonka kennelnimi alkaa K:lla/ voitko lähettää mulle yksärin, kattosin onko se mun koiran kasvattaja/ niillä oli paskanen eteinen kun kävin siellä eikä meitä päästetty olkkariin/  kumminkaimalla oli siltä ostettu pentu ja tutun serkku kertoi, että se on allerginen jne.

Ratkaisuksi vihapuheen vähentämiseen tai lopettamiseen on ehdotettu omalla nimellä kirjoittamisen pakkoa. En kannata sitä. Vaarana on tärkeidenkin asioiden jääminen pimentoon. Sen sijaan rekisteröitymispakko ja keskustelun moderointi ovat mielestäni keinoja, joita voisi enemmänkin käyttää palstojen hallinnoinnissa.