Katsoin ulos nähdäkseni, vieläkö lumisade jatkuu. Vielä. Maisema on ihastuttavan jouluinen, puutkin ovat lumisia. Harmi vain, että huomenna pakkasen on ennustettu lauhtuvan, ja sunnuntaina ja maanantaina on luvassa jo +4 astetta lämmintä. Näitä miettiessäni huomaan, että näkökenttään ilmaantuu jalkakäytävällä laukkaava pieni koira. Ehdin ajatella,  olisiko se westie tai parsoni, kun seuraa yllätys: koira vetää pulkkaa, jossa istuu aikuisen kokoiselta vaikuttava ihminen. Mitä ihmettä!

Tilanne oli ohi  muutamassa sekunnissa. Tulkitsinko sen sittenkin väärin, ennen kaikkea, oliko koira isompi kuin kuvittelin? Kadulle on matkaa ja jalkakäytävän reunassa on aurausvalli, jonka taakse koira osittain jäi näkymättömiin. Olisiko koira kuitenkin korkeampi ja esimerkiksi pystykorvan kokoluokkaa? Yritin hakea jalkakäytävän reunasta jonkin kiintopisteen ja kuvittelin suomenpystykorvan juoksemaan sen ohi. Kyllä pulkan vetäjä oli mielestäni pystykorvaa pienempi, ei ainakaan isompi. Entä ihminen: mahtuuko aikuinen muka tavalliseen pulkkaan, mistään ahkiosta ei ollut kyse. En tiedä, mutta ei kyydissä istuja ainakaan pikku lapsi ollut.

En nähnyt myöskään valjaita, mutta jos ne olivat lähes saman väriset kuin koira, niin saattoihan sillä olla valjaat, joita en vain nähnyt,  eikä se siis vetänyt kaulapannasta.

Koiraa tuskin voi pakottaa vetämään, reuhtomaan kaikin voimin, luulisin. Ehkä koiralla oli tosi hauskaa: saa kerrankin vetää, juosta ja polttaa karstoja ihan luvallisesti. Mutta silti, kyllä se  omituiselta vaikutti. Ehkä tämä on kukkahattuilua, mutta olkoon.