No niin, kunkkarit on taas kisattu - ja saatiinhan niihin vaihtelua ja vaarallisia tilanteita, siis valitettavasti myös jälkimmäisiä.

Tammoista puuttuvat huiput, mutta sillä on puolensa. Tasainen katras takasi tällä kertaa jännityksen säilymisen loppuun saakka, ja uusi kuningatar kruunattiin pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Hienoa!

Oreissa on huomattavia tasoeroja. Etukäteen hehkutettu kolmen kopla piti pintansa kahden matkan ajan - ja päätösmatka tarjosi sitten dramatiikkaa kerrakseen. Retu oli mykistävä. Ja kukapa olisi etukäteen veikannut, että kokonaiskilpailun kakkonen on Hissun Feeniks ja kolmonen Sheikki! Toki HF:n kai ajateltiin kuuluvan ryhmään "mahdolliset yllättäjät" mutta  Sheikin ryhmään "ynnä muut". 

Loppusuoran tapahtumat ovat tietenkin synnyttäneet vilkkaan keskustelun etenkin, koska ne eivät näy videotallenteella. Niinpä yksi kirjoittaa, että Evartti pysähtyi ja oli kaatua, toinen että käveli, kolmas että hiljensi mutta hölkkäsi eteenpäin jne. Ja entäs Vixelin kuski Perttunen!  Perttunen kuulemma katsoi taaksepäin. Sehän ei ole tavatonta, mutta miksi hän katsoi, millainen oli se tilanne, joka Perttusen mielestä vaati takana tulevien näkemistä. Miten nopeasti Evartti pysähtyi/hiljensi, miten pitkään Perttunen katsoi taakse, miten paljon hänellä olisi ollut aikaa väistää?

Tämän kaiken tietäisimme, jos näkisimme videotallenteen tilanteesta. Jostain luin, että videoita kyllä  on esimerkiksi facessa ja YouTubessa. Hyvä on, jos on, mutta Hippos jatkaa perinteisellä hyssyttelylinjalla. Onnettomuuksilla ei tietenkään ole mitään syytä mässäillä, mutta tiedon panttaaminen johtaa vain virheellisiin spekulaatioihin. Sitä paitsi muiden urheililajien ikäviä tilanteita ei yleensä peitellä. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että kuninkuustavien formaatti on säilytettävä perinteisenä. Enää en ole  ihan varma. Ravihevosen jalostuksen tavoitehan on ensisijaisesti nopeus, ja suomenhevosen rakennekin on muuttunut palvelemaan tätä tavoitetta: suuri osa hevosista on entistä kevyempiä, urheiluhevosen tyyppisiä eikä kyntöruunia. Toki kestävyyttäkin tarvitaan, mutta onko sittenkään järkevää, että pitkä päätösmatka näyttelee usein ratkaisevaa roolia kokonaiskilpailun kannalta? Riittäisikö päätösmatkaksi  2600m? Vai riittäisikö peräti kaksi matkaa kuten ruuunaruhtinaassa? En tiedä.