Tästä ehdotuksesta syntyikin sitten mielenkiintoinen kamppailu sosiaalisessa mediassa. SuKoKan alulle panemassa, ehdotusta vastustavassa adressissa on jo lähes 4000 allekirjoitusta. Se on paljon.  Nettiin ilmestyi myös pro skl -adressi, jossa tuettiin strategiaehdotusta. Kun se oli ollut päivän, pari allekirjoitettavana, kasassa oli reilut parisataa nimeä.

Tästä myönteisestä kokemuksesta vaikuttamisen saralla voisivat SuKoKa ja kasvattajat yleensä  oppia  jotain. Mielipiteitä muodostetaan ja  muokataan nykyään netissä, ja mielipidejohtajina ovat usein myöhäispuberteettiset tai korkeintaan nuorehkot naiset (missä miehet luuraavat?) silloin kun kyse on koirien kaltaisista asioista. Useimmilla meistä on ollut elämässään tämä vaihe: olemme olleet mustavalkoisesti ajattelevia, ehdottomia, sietämättömiä besser wissereitä, keksineet pyörän uudestaan ja julistaneet tätä "keksintöä" itseämme kokeneemmille ja tietävämmille varmana siitä, etteivät vanhukset ole ajanhermolla myöskään uusien ideoiden suhteen. Se voi toki  pitää paikkansa. Meillä senioreilla on taipumusta jämähtää nuoruuden juoksuhautoihin siinä missä nuorilla ihmisillä on raikkaita ja ennakkoluulottomia ehdotuksia ja toimintatapoja.

Sosiaalisessa mediassa kuitenkin muokkautuu mielikuva koirien kasvattamisesta ja kasvattajista, ja tähän keskusteluun pitäisi myös kokeneempien kasvattajien ja harrastajien osallistua. Ymmärrän, että se voi olla turhauttavaa. Jos ei tunnista itseään keskustelussa luodusta kasvattajan irvikuvasta, miksi ryhtyisi oikomaan käsitystä tietäen, että kasvattajien laajasta joukosta löytyy ainakin tikulla etsien myös niitä, joihin palstoilla revitellyt epäkohdat natsaavat. Mutta jos kasvattajat ikuisesti tyytyvät vain kääntämään toisenkin posken, turha on sittten vinkua, miten "kasvattaja" alkaa olla konnan synonyymi.

SuKoKankin kannattaisi päivittää tiedotusstrategiaansa (onko sitä?) ajantasalle. 4000 allekirjoitusta on selvä viesti siitä, että kasvattajissa on halua ryhdistäytyä, kun asia koetaan tärkeäksi ja mielenilmaisulle löytyy helppokäyttöinen väylä.

Heittäisin pallon myös kennelliiton suuntaan. Perinteinen toimintamalli, että uudet ehdotukset käsitellään ensin kennelhierarkian eri portaissa, sitten tehdään päätös ja lopuksi esitellään se kennelalamaisille, ei enää toimi. En tiedä, pitääkö paikkansa, että strategiaehdotus "vuodatettiin" julkisuuteen.  Eikö sitä olisi saanut julkistaa ja jos ei, niin miksi ei? Toivon todella, ettei kennelliitosssa ole käytössä vanhakantainen valtion tai kuntien hallinnosta peräisin oleva (?) käytäntö, ettei keskeneräisiä asioita saa julkistaa. Se ei vain ole tätä päivää!

Edellisestä tulikin mieleeni Ulkomuototuomarit ry:n nettipalstalla käyty keskustelu. Siellä kysyttiin, millainen tulee olemaan uudistettu koiran käyttäytymisen arvointi näyttelylomakkeessa. Vastauksena oli, että kyllä se sitten aikanaan kerrotaan. Juu. Ulkomuototuomareilla ei tietenkään ole mitään tiedotusvelvollisuutta eikä ehkä -oikeuttakaan, mutta kyllä oli tyypillistä "tiedottamista". Strategiaehdotuksessahan osataan kertoa, että koiran pitää saada näyttelyssä kaksi kertaa arvio "lähestyttävissä". Mitä ne muut arviot ovat? Ne ovat tiedossa, mutta kertoa ei saa tai haluta!

Jostain syystä koirat herättävät voimakkaita tunteita ja intohimoja ja halua pakottaa toiset ihmiset yhden ainoan totuuden taakse. Jos ollaan eri mieltä, keskustelu menee helposti alkeelliseksi nälvimiseksi tai henkilökohtaisuuksiin. Luulen, että tämä karkottaa tehokkaasti ihmisiä pois koirayhdistyksistä ja -järjestöistä ja jäljelle jäävät ne, jotka jaksavat kahlata p:ssa.