Kiroilu on rumaa, otsikko on ruma, aivan. Se on kuitenkin tunnettu sitaatti presidentti Urho Kekkoselta, jolta paloi päreet jonkin poliitikkojen aikaansaaman sählingin tiimoilta. Saman voisimme me kansalaiset todeta seuratessamme  nyt poliitikkojen järjestämää tosi-tv:tä. Naurattaisi ellei itkettäisi. Ja oikeastaan myös pelottaisi. Demokraattinen järjestelmä saadaan näyttämään surkealta räpeltämiseltä. Mitäkö siitä seuraa? Siitä seuraa, että ihmiset alkavat kaivata vahvaa johtajaa, uutta Urkkia, jopa  valistunutta itsevaltiasta, toki  ensin  läpällä, sitten jo puolitosissaan. Hitlerkin nousi valtaan vaaleilla, ei suinkaan minkään sotilasvallankaappauksen avulla. Valtaan päästyään hän sitten pisti tuulemaan tunnetuin seurauksin. Niin että arvoisat poliitikot, voisitteko ystävällisesti arvostaa ja suojella demokraattista päätöksentekoa ja sen instituutioita ja lakata vetämästä sitä kölin alta, kiitos.

Myös iltapäiväehtien toimittajat voisivat välillä katsoa peiliin: kukas se siellä irvistääkään. Vapaa tiedonvälitys on äärimmäisen tärkeä ja nykymaailmassa valitettavasti hupeneva luonnonvara. Siitä huolimatta en kaipaisi ylenpalttista höyryämistä ja epäolennaisuuksien paisuttelua. Mitä tekemistä esimerkiksi ylioppilastodistuksilla on pääministerin tehtävien kanssa? Ei niin mitään. Yhtä vähän kuin sillä oli Kuopion koulusurmankaan yhteydessä, jolloin Savon Sanomat katsoi aiheelliseksi julkaista Joel Marinin todistuksen.