Viime kesänä media toitotti vaikeaa punkkikesää. Kaipa punkkeja jossain olikin paljon, muttei täällä. Laitoin Lunalle Bayvantic-liuoksen vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja se jäikin kesän ainoaksi. Tänä keväänä/kesänä tahti taitaa olla toinen. Ensimmäinen punkki löytyi jo huhtikuun loppupuolella. Tuskin se on poikkeuksellisen aikainen ajankohta näilläkään korkeuksilla, vaikka en  muista aikaisemmin löytäneeni punkkeja jo huhtikuussa. Eilen löysin toisen punkin. Kaksi punkkkia ei ole paljon, mutta kertoo, että punkkikaaderit ovat aktivoituneet. Se taas merkkaa sitä, että Luna saa niskaansa Bayvanticin. 

Ei ole  miellyttävää "myrkyttää" koiraa, mutta se on mielestäni pienempi paha kuin koiran tai ihmisen sairastuminen borrelioosiin. Kuten olen varmaan useinkin kertonut, paikkakunnan punkeissa on borrelioosia, eikä vakavaoireinen borrelioosi ole mikään pikku juttu. Omasta ihosta olen löytänyt kiinnittyneen punkin vain pari kertaa, mikä on sinänsä ihme, koska ole omistanut koiria "aina" ja liikkunut luonnossakin varsin paljon. Ehkä punkit ovat vain jääneet huomaamatta. Viime kesänä yksi iljetys oli onnistunut pureutumaan selkään ja sen ympäristö punersi. Se ei vielä todista, että punkki olisi ollut borrelioosin kantaja, mutta sain kuitenkin antibioottikuurin lähinnä sillä perusteella, että vuotta aiemmin kiinnittyneen punkin ympärille ei kehittynyt minkäänlaista reaktiota. Punerruksen halkaisija oli noin viisi senttiä (eli ei ollut vielä iso) siinä vaiheessa kun huomasin punkin, mutta punkin kiinnittymiskohta näkyi ihossa viikkojen ajan.

Miten punkkeihin pitäsi suhtautua, siinäpä pulma, johon punkkialueilla asuvien on löydettävä ratkaisu. Pään pistäminen pensaaseen ei ole vaihtoehto.