Emmi Itärannan menestyksekäs esikoisteos Teemestarin kirja kirja ilmestyi jo vuonna 2012, mutta luin sen vasta viime syksynä. Se on kieleltään - täsmällisemmin sanottuna kielikuviltaan - runollinen mutta kokonaisuutena jäntevä dystopia, joka ajoittuu jonnekin tulevaisuuteen. Ilmasto on lämmennyt ja makeasta vedestä on pulaa. Valta on vähemmistöllä, jolla on hallussaan väkivaltakoneisto, vesivarat ja tieto. Teemestarilla on vettä ja tietoa, jota hän pyrkii hankkimaan myös lisää - ja siksi hänestä tulee  uhka koneistolle. 

Itärannan uutuus Kudottujen kujien kaupunki on ajoitukseltaan utuisempi, mutta sijoitin senkin mielikuvissani etäiseen tulevaisuuteen. Nykyisen kaltainen sivilisaatio on romahtanut ainakin saarella, jonne jokin ihmiskunnan riekale on aikoinaan rantautunut. Valta on tälläkin kertaa salaperäisellä vähemmistöllä, neuvostolla, joka näyttäytyy kansalle kivitornistaan. Vallankäyttö ulottuu ihmisten pääkoppaan asti: unien näkeminen on kiellettyä, ja unennäkijöitä ja "uniruttoon" sairastuneita vainotaan. Unennäkijät ovat kuitenkin valtakoneiston vastavoima. He kyseenalaistavat kansalaisille tyrkytetyt "totuudet" ja yrittävät saada ihmiset havahtumaan.

Teoksen päähenkilö Eliana, unennäkijä hänkin,  asuu Seittien Talossa, jossa, no, kudotaan seittejä.  Seiteistä tehdään seiniä Seittien Taloon, ja ne risteilevät sen ympäristössä sinne tänne. Miksi, se ei oikeastaan minulle selvinnyt.  Onko niiden kutominen ikään kuin relikti saaren edelliseltä sivilisaatiolta, josta on jäljellä vielä pimeydessä lymyilevä Kehrääjä? 

En tiedä, tarvitseeko mitään selitystä seittien kutomiselle ollakaan. Aikani kaikkeni kehittelin teoksen yksityiskohdille tulkintoja ja merkityksiä. Sitten päätin vain lukea eteenpäin ja suhtautua kirjaan samalla tavalla kuin  instrumentaalimusiikkiin tai  abstraktiin maalaukseen: kuuntelen ja katson enkä juuri mieti, mitä taiteilija on teoksellaan tarkoittanut; nautin - jos nautin - teoksesta sellaisenaan. Minulle tämä osoittautui sopivaksi tavaksi lukea tämä kirja. 

Itärannan teoksen voima on tälläkin kertaa kielessä. Hän on hämmästyttävän taitava rakentamaan kielikuvia. Oikeastaan juuri iskevät, komeat, havainnolliset, tyylikkäät, kekseliäät jne. kuvat saivat minut lukemaan kirjan. Teoksen juoni on minulle melko yhdentekevä, enkä kiinnittynyt henkilöihinkään. Johtunee siitä, että kaikista kirjallisuudenlajeista scifi ja fantasia ovat jääneet minulle vieraimmiksi, ja jompaakumpaa tai molempiahan Kudottujen kujien kaupunki edustaa. 

Kudottujen kujien kaupungissa on useita yhtymäkohtia Teemestarin kirjan kanssa. En ryhdy niitä tähän listaamaan. Uskoisin kuitenkin lukevani myös Itärannan seuraavan teoksen varsinkin, jos se kykenee irtaantumaan kahdessa ensimmäisessä hyödynnetyistä ideoista. Lajityypin diggareille Kudottujen kujien kaupunki on varmaan herkkupala.

P.S.22.1. Aloitin juuri Iida Rauman uutuusteoksen Seksistä ja matematiikasta. Kuinka ollakaan, siinä tuli heti vastaan unihalvaus, joka on tärkeässä asemassa myös Itärannan kirjassa. Itärannan teoksen Valeria-nimiseltä henkilöltä on katkaistu kieli, kuten myös Katja Ketun Yöperhosen Irgalta. Aki Ollikaisen (Musta satu) ja Jaakko Yli-Juonikkaan (Kyyhkysinetti) viime vuonna julkaistuissa teoksissa hyödynnettiin ns. Tattarisuon mysteeriä. Sattumaa varmaan, vaikka lukijasta tuntuu kuin kirjailijat olisivat olleet yhteisissä ideatalkoissa.

P.S. 8.2. Aloitin vikonloppuna vaihteeksi dekkarin, ruotsalaisen Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjän. Ei tarvinnut pitkään lukea tätä alun perin 2014 ilmestynyttä teosta, kun vastaan jo tuli tyttö, jolta on leikattu kieli.