Olen aikaisemmin lukenut muutaman Juha Itkosen kirjan ja pitänyt niistä. Valitettavasti en kuitenkaan ole lukenut teosta Anna minun rakastaa enemmän (hirveä nimi kirjalla, sivumennen sanottuna,  vai onko se vitsi tai ironiaa tai lainaus jostain biisistä), jolle Palatkaa perhoset on jatkoa - ainakin lehtitietojen mukaan. Kovasti Itkosen kirja on saanutkin julkisuutta; Itkonen on niitä kirjailijoita, jotka huomataan.

Edellisen kirjan tapahtumista on siis kulunut kymmenisen vuotta. Rocktähdeksi päätyneen Summer Maplen (Suvi Vaahtera) ura alkaa takkuilla. Hänellä on tytär Rosa, jota enimmäkseen hoitaa leskeksi jäänyt Suvin äiti Leena. Antti Salokoskesta  on tullut lukion opettaja, jolla on juristivaimo Elisa ja poika Niilo. Avioliitto kompastelee. Niinpä onkin aika ruveta vatvomaan menneisyyttä.

Ja sitä vatvomista tässä kirjassa totisesti riittää. Minua tietenkin haittasi, etten tiennyt mitä järisyttävää Suvin ja Antin välillä on tapahtunut aikaisemmin, paitsi että he ovat olleet nuoruuden rakastettuja. Edelinen teos ilmeisesti perustelee tämän vatuloinnin? Rockmusiikkikaan ei ole enää aikoihin kuulunut kiinnostuksen kohteisiini, joten teoksessa vilahtelevat artistit, bändit ja biisit (jos ne nyt edes olivat rokkia) ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia ja yhdentekeviä. Hyppäsinkin surutta näiden musiikkiosioiden yli. Berliini, Lontoo ja Los Angeles toimivat teoksessa modernin ajelehtimisen näyttämöinä.

Myönnän auliisti, että olen väärä (= liian vanha) lukija tälle teokselle, joka kenties innostaa kovastikin kirjailijan ikäpolven lukijoita.