Kaikki havaharrastajat tuntevat varmaan ikinuoren Bellan, joka 13-vuotiaana porskuttaa kehissä menestyen paitsi veteraani- myös PN- ja ROP-mittelöissä sekä isommissa kehissä. Bella on hienoa mainosta rodulle varsinkin korkean ikänsä vuoksi: kas tässäpä rotu, jonka yksilöt eivät uuvahda 7 - 8-vuotiaana vaan ovat täydessä iskussa vielä toisella vuosikymmenellään.

2000-luvun alkuvuosina omat havani  Tuisku ja Pilvi esiintyivät muutamia kertoja Bellan kanssa samassa kehässä. Joskus ne sen  voittivat, toisinaan hävisivät. (Tuiskuhan on Bellan ikätoveri samasta uroksesta ja Pilvi sen 10-vuotias tytär.) Jos nyt raahaisin nämä veteraanirouvat kehään, emme varmaankaan päätyisi PN-luokkaan, jossa Bella vielä loistaa kiintotähtenä. Nostan hattua!

Yleisesti oltaneen sitä mieltä, että havannankoirat ovat Suomessa korkeatasoisia, ja siltähän se näyttelytulostenkin valossa vaikuttaa: suurin osa koirista palkitaan ERI:llä. Mutta tuota noin, köh, eh, miksi tästä erinomaisten  joukosta ei useammin löydy koiraa, joka pystyi panemaan kampoihin Bella-muorille? Ehkä Bellaakin hieman auttaa tunnettuus, eikä sekään toki joka kerran voita tai sijoitu, mutta kummiskin. Polkeeko rotu  paikoillaan vai tuliko se Suomeen niin "valmiina", että tason säilyttämisessäkin on tarpeeksi haastetta? Jalostuksen painopisteet voivat tietysti myös olla kokonaan muualla kuin näyttelymenestykseen tarvittavassa ulkomuodossa.

Tai sitten minulla on tässä vain näköharha. Plaraan näyttelytuloksia harvakseltaan, ja silmä poimii tuloksista helposti tutun nimen, kun taas aiempaa leveämpänä rintamana menestyvät nuoremmat koirat eivät jää mieleen. Joo-o, mikä viimeaikainen näyttely se nyt olikaan, jossa sekä ROP että VSP olivat veteraaneja. Hmm...