Hyvää elämää koiran kanssa on Suomen Kennelliiton slogan. Se tuntuu irvokkaalta, kun katsoo suojelukoirien koulutuksesta tehtyä videota. Samalla se on äärettömän surullista. Me sinisilmäiset olemme kuvitelleet, että koiraharrastuksen ja koiranpidon pahikset löytyvät jostain muualta kuin järjestäytyneen koiraharrastuksen sisältä. Että he  ovat niitä jotka harrastavat koiratappeluita jossain hylätyn navetan nurkassa. Että he salakuljettavat  hiljaisiksi huumattuja koiranpentuja takakontin valepohjan alla. Että he ovat elämänhallintansa menettäneitä sairaita ihmisiä, joiden koiralaumat lisääntyvät holtittomasti. Mutta ei. 

Saksanpaimenkoiraliitto, Suomen Palveluskoiraliitto ja Suomen Kennelliitto ovat periaatteessa saman organisaation eri tahoja ja tasoja. Me hölmötkään emme enää usko, etteikö näissä organisaatioissa olisi tiedetty, miten suojelukoiria koulutetaan, mutta asiasta on vaiettu eikä siihen ole puututtu eikä olisi puututtu nytkään ilman ulkopuolista sysäystä. Se tekee kipeää. Minäkin olen tukenut Kennelliiton toimintaa kohta 40 vuoden ajan jäsenmaksuilla, rekisteröintimaksuilla ynnä muilla. Hyvää elämää koiran kanssa! Oi että!