Minulla on tapana ostaa Finlandia-palkinnon voittanut kirja paitsi, jos olen ehtinyt lukea sen ennen palkitsemista. Niinpä ostin Riikka Pelonkin teoksen Jokapäiväinen elämämme heti sen palkitsemispäivänä. Pakko myöntää, että en tiennyt Pelosta mitään. Siitä syystä kuitenkin aloitin kirjan lukemisen tavallista uteliaampana. Puolensadan sivun jälkeen ajatus alkoi harhailla ja tekemättömät työt juolahtivat mieleen. No, eihän kirjan lukeminen mitään pakkopullaa ole. Aikaa kului, luin muita kirjoja  ja palasin Pelon kirjaan silloin tällöin. Tämä on ainakin minulle huono tapa lukea. Kirja ikään kuin hajoaa mielessä, kun lukukokemuksesta tulee repaleinen. Ehkä se johtuu huonosta muistista? Lopulta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea kirjan. Pakko sanoa, että kaikkein kiinnostavimmat kirjat imaisevat mukaansa niin, ettei niitä voi jättää kesken.

Pelon teoksen voima on sen runollisessa kielessä. Se istuu hyvin henkilöihinsä, runoilijaan ja hänen tyttäreensä, joka myöskin elättää itsensä kirjoittamalla. Äidin ja tryttären välillä käydään ikiaikaista äidin ja tyttären taistoa jokapäiväisen elämän tuoksinassa. Jokapäiväinen elämä rakentuu enimmäkseen pienistä asioista, niin itse kullakin kuin herkkävireisillä taiteilijoilla. Ero on siinä, että kun minä silitän pyykkiä, niin minä silitän pyykkiä, pitkin hampain, koska inhoan silittämistä. Kun kaunokirjallinen runoilija silittää pyykkiä, siitä irtoaa runollista sepustusta sen verran, että lukijan tekisi mieli sanoa: - Anna olla! Unohda koko juttu!

Teos tiivistyy loppua kohden, kun perhe joutuu Stalinin ajan vainojen kohteeksi. Vankileirien saaristo on lukijoille jo tuttu mutta aina yhtä puistattava.

Jokapäiväinen elämämme on epäilemättä hieno kirja ja todistaa huomattavasta kirjallisesta lahjakkuudesta. Henkilökohtaisella tykkää-asteikollani se ei kipua kovin korkealle; en ole viitsinyt miettiä, miksi. Minulle se on kai vähän samanlainen kuin pari muuta Finlandia-voittajaa, esimerkiksi Jää ja Uuni.  Näiden taidokkaasti kirjoitettujen teosten lukeminen on hieno lukukokemus mutta ei elämys.