Paikalla en Helsingissä ollut, mutta osallistuin kotisohvalta sitäkin ahkerammin MV-näyttelyyn. Tänään tuli katsottua koko lähetys; aikaisemmista ryhmäkilpailuista on jokunen näkemättä. Televisiointi onnistui kohtalaisen hyvin, paremmin kuin aikaisemmat Messarin lähetykset. Kaikki ryhmään päässeet koirat saivat omat sekuntinsa julkisuutta eikä koiran rotu jäänyt mainitsematta. Myös pareista, veteraaneista ja kasvattajaryhmistä sai jonkinlaisen käsityksen. Ainoastaan BIS-kilpailu oli omituinen lässähdys. Ensin kävi uupuneen oloinen (en kyllä ihmettele) Kari Järvinen jonkin äijäköörin kanssa kehumassa Leena Sarvea. Sarvi oli kuin mehiläiskuningatar kuhnureiden ympäröimänä. Hans Lehtisen käytännössä  jo arvosteltua finalistit alkoi turha hidastelu. Toivottavasti se johtui jostain muusta kuin Leena Sarven vaatteidenvaihdosta! Ja miksi kehässä haahuili se koiranpäinen nainen tynnörissä? Minulle ei auennut sen tarkoitus. Jossain vaiheessa soitettiin Myrskyluodon Maijaa (?). Onhan se kiva biisi, mutta sopisi parhaiten  vepen MM-kisoihin.

BIS-kisassa arvasin kolme neljästä sijoittuneesta; ainoastaan cockeri puuttui listaltani. (Kyse ei siis ollut omista suosikeista vaan yritin arvata, mitkä olisivat tuomarin suosikkeja.) Ajattelin, että amerikancockeri on jotenkin liian ilmeinen  menestyjä. Ryhmävoittajista sydäntä lämmitti suomenajokoiran ja englanninsetterin menestys. Ja tulipa taas kerran todettua, että kyllä seisojat ovat taivaallisen kauniita koiria melkein rodusta riippumatta. 

Suomalaiset havannankoirat pärjäsivät rodun tasolla hienosti, mutta eivät edenneet pitemmälle muissa kilpailuissa. Ysiryhmässä kilpailu on toki kovaa, mutta rotukin taitaa toistaiseksi vaikuttaa: havannankoira ei ole maailmanlaajuisesti niin tuttu eikä ehkä korkeatasoinenkaan kuin se on meillä, joten tuomarit eivät osaa katsoa rodun edustajia sillä silmällä, että niissä olisi potentiaalia jatkoon. A. Ingramkin poimi "lyhyelle listalle" hyvin perinteisiä ysiryhmän rotuja.

Reaaliaikainen tulospalvelu toimi hienosti. Kiitos! 

P.S. Etukäteenkin saattoi arvata, etteivät läheskään kaikki ilmaiseksi ilmoitetut suomalaisten rotujen edustajat raahaudu paikalle, ja olihan niitä siitä huolimatta aika paljon verrattuna tavalliseen kr-näyttelyyn. Mutta jollain lailla tympeältä runsaat poissaolot silti tuntuivat. Ei ehkä ollut kaikkein paras idea SKL:ltä? 

11.8. Yli yön nukuttuani tulin siihen tulokseen, että tynnörinainen symboloi Suomi-neitoa. Neito on tynnörissä kasvanut tyttö, mutta yrittää modernisoitua, joten hän on vaihtanut kansallispuvun bling blingiin ja palmikkonsa variksenpesäkampaukseen. Neito ei kuitenkaan ole vielä tottunut uuteen rooliinsa ja habitukseensa ja pyöriskelee sen vuoksi sinne tänne ymmällään siitä, mihin kuuluisi.