Heräsin aamuyöllä hirveään löyhkään. Ei ollut vaikea arvata, mistä on kyse: jollakin koiralla on ripuli. Se osoittautui Lunaksi. Kömmin ylös, hain keittöpaperia ja suihkepullon. Ripulit pois lattialta ja takaisin pehkuihin. Paitsi että kamala löyhkä ei hävinnyt. Kampesin sängystä ylös ja tutkin lattiaa. Kakkoja ei näkynyt. Hain taskulampun ja konttasin lattialla tutkien sängyn alustaa, mutta en nähnyt mitään ylimääräistä.  Vetäisinkö koirien kopat esille? En jaksanut. (Sivumennen sanottuna koirat ovat itse valinneet sängyn aluksen nukkumapaikakseen; niiden ei ole pakko nukkua siellä, jos eivät halua.) No, avaan ikkunan ja haen lehden. Luen sitä, kunnes huone on raikas ja suljen ikkunan. Ei kun koisimaan.

Kun olen vielä puolihorteessa, kuulen rapinaa. Tiedän, mitä se tarkoittaa. Joko Luna aikoo uudelleen ripuloida tai sitten virtsatietulehduksesta kärsivä Tuisku-muori kömpii kopastaan lattialle pissimään. Jälkimmäinen arvaus osui oikeaan. Haen taas keittiöpaperia ja  pyyhin lattian noin suunnilleen. Siiten teeskentelen nukkumista.

Kohta onkin nimittäin jo aika herätä. Vaatteet päälle ja toimeksi. Ensin yritän saada Tuiskulta pissinäytteen. Sitä varten olen laittanut kylppärin lattialle sanomalehtiä ja yritän houkutella Tuiskun pissimään siihen. Tuisku ei halua. (Mikähän muinainen koira pissi kuin napista painaen heti kun näki sanomalehdet? Miksi kaikki eivät voi olla samanlaisia?) Mutta laitanpa sitten takin päälle ja suuntaan Tuiskun kanssa ulos. Tiedän, että se pissii salamana heti, kun pääsee ovesta ulos, joten yritän olla yhtä nopea. Onnistun pyydystämään pikku tirauksen pissiä, jossa kelluu palanen kuivunutta lehteä ja parin sentin mittainen tikku. Palaan kotiin ja otan mukaani Pilvin ja Lunan.

Kun tämä parivaljakko on ulkoilutettu, vien Lunan kylppäriin ja pesen sen ripulisen takapuolen ja sen jälkeen kylpyhuoneen lattian. Sitten luuttuan mopilla makkarin lattian. Aamutoimet on nyt suunnilleen tehty. Otan pissipurkin mukaani ja suhaan eläinlääkäriasemalle, joka on ihan lähellä. Eläinlääkärit eivät ole vielä tulleet. Avustaja sanoo, ettei tiedä, saako näytteestä tehtyä viljelyn. Hän kysyisi sitä lääkäriltä, ja minä voin soittaa iltapäivällä. Selevä!

Kun aikanaan tulen kotiin, vastassa on tuttu löyhkä. Tällä kertaa aivan juokseva uloste on sängyssä; myös vaatakomeron ovessa on roiskeita. Very nice! Olen kuitenkin ollut ovela. Tiedän, että Luna kakkii mielellään sänkyyn ollessaan sairas (mistä hitosta sekin johtuu?) ja laittanut sängyn peitoksi vanhan kernisen pöytäliinan. Puhdistan liinan ja avaan ikkunat ja parvekkeen oven. Lattialla on tietenkin Tuiskun pissi ja sen vieressä pienempi merkkaus. Pilvi vai Lunako on katsonut asiakseen osallistua riehaan? Siivoan joka tapauksessa lattian.

Päivä jatkuu normaalien rutiinien merkeissä, mutta alkuillasta huomaan, että keittiöpaperi loppuu. Lähden kauppaan. Kun tulen takaisin, löydän pissin keittiön matolta; eteisen matolla puolestaan on keltainen sappioksennus. Ihanaa!

Iltapäivällä soitin eläinlääkäriasemalle. Pissinäytteestä voi tehdä viljelyn, ja saan tulokset huomenna. Suhtaudun asiaan aika pessimistisesti: bakteereja löytyy, Tuisku saa lääkekuurin, joka tehoaa melko hyvin, mutta kun se loppuu, kaikki alkaa alusta. En itse asiassa ymmärrä, mitä pitäisi tehdä. Tuiskun virtsatietulehdus on  kroonistumassa, eikä eläinlääkärillä ole keinoja sen torppaamiseen.

Kun tämä kirjoitus oli edennyt jonnekin kolmanteen kappeleeseen, nenään kantautui tuttu haju. Haiseeko Lunan likainen takamus vai onko se taas ripuloinut? On.  Siellähän se ripuli majaili, sängyllä nimittäin. Ellei ripuli ala huomiseen mennessä kotikonstein rauhoittua, pitää Lunallekin hommata lääkekuuri. Toivottavasti ripuli ei ole tarttuvaa sorttia. Ainakaan toistaiseksi siitä ei ole Tuiskulla tai Pilvillä mitään oireita.