Poliisi Marko Kilvestä on kehkeytynyt tuottelias ja menestyksekäs kirjailija. Kuolematon on jo Kilven neljäs rikosromaani. Rikoksien kimpussa ahkeroivat Kilven vakiohenkilöt Olli Repo ja Elias Kaski. Juoni rakentuu pääasiasssa lapsiin kohdistuvien rikosten kuten pedofilian ympärille. Olli Repo kipuilee yhä joidenkin lapsuuden  - niin kai se oli? -  traumojen vuoksi. Elias Kaski, joka on paitsi poliisi, myös jonkin sortin terapeutti, onneksi "terapoi" tässä kirjassa vähemmän kuin edellisissä. Tapahtumapaikkana on yhä väljästi Kuopio, joten esimerkiksi Yliopistollinen sairaala KYS ja Ikean kauppakeskus ovat tunnistettavissa.

Kuolematon etenee  dialogin varassa. Ratkaisulla on ansionsa ja ongelmansa. Aikaisempia teoksia vaivannut puhkiselittäminen ja vähän lapsellinen oman maailmankuvan tyrkytys on jäänyt enimmäkseen pois. Valitettavasti pois on suurelta osin jäänyt myös kaikenlainen kuvailu, jossa Kilpi on vivahteikkaan ja osuvan kielen taitajana ansiokas. Tällä kertaa tilalla on lyhytlauseinen, hakkaava dialogi, joka tuo mieleen suomalaiset elokuvat. Tiukissa tilanteissa ei toki ole aikaa pitkiin jorinoihin, mutta tuntuu, kuin KIlpi olisi jo mielessään sommitellut elokuvan käsikirjoitusta. Myös juonen rakentamisessa on näkevinään elokuvallisuutta. Muistankohan oikein, että Kuolemattomasta onkin suunnitteilla elokuva? Itse alan olla jokseenkin kyllästynyt rikossarjoihin ja -elokuviin, mutta eihän niitä ole pakko katsoa! Olisi tietenkin hienoa, jos Suomikin pääsisi mukaan pohjoismaisten rikoskirjojen, -elokuvien ja televisiosarjojen buumiin ihan kansainvälisellä tasolla.

Kuolematon on kerrontateknisesti erilainen kuin Kilven aikaisemmat teokset, mikä saattaa olla merkki uusiutumisen halusta. Siitä voi antaa pisteitä. Kokonaisuutena Kuolematon jäi minulle melko yhdentekeväksi lukukokemukseksi, mikä ei tarkoita, että kirja olisi huono. Ei vain kolahda.