Kennelliiton ehdotus uudeksi jalostusstrategiaksi nostatti hälyn. Itsekin olen näköjään kommentoinut sitä tässä blogissa useita kertoja 3/2010 alkaen, todistaa arkisto. Jalostusstrategiaehdotuksesta on nyt tehty uusi versio, jonka ainakin Kirsti Lummelampi julkaisi SKKY:n sivuilla jo viikkoja sitten. Kiitos siitä! Lummelammella (ja SKKY:llä) on halua ja viitseliäisyyttä pitää tavisharrastajatkin ajantasalla.

Tämä uusi versio ei ole nostattanut kummoisia intohimoja. Minullakin riittää puhtia puuttua vain yhteen asiaan. Kopioin ensin katkelman ehdotuksesta: Kennelliitto kehittää yhteistyössä rotujärjestöjen kanssa tiedonkeruuta helpottamaan yksinkertaiset, kaikille roduille soveltuvat käyttäytymis- ja terveyskyselyt. (--) Koiranomistaja voi valita, näkyykö hänen antamansa koirakohtainen tieto jalostustietojärjestelmässä vai käytetäänkö sitä vain tilastointiin.

Asia on periaatteessa erinomainen. Tietoa jos mitä kasvattajat ja rotujärjestöt tarvitsevat jalostusvalintojen tekemiseen ja jalostuksen ohjaamiseen. Mutta riittävän selkeän ja yksinkertaisen kyselyn laatiminen ei tule olemaan helppoa, koska kysely ei tietenkään saa johtaa harhaanjohtaviin tuloksiin. On pakko ottaa huomioon, että jotkut ihmiset ovat - anteeksi vain - melko yksinkertaisia sieluja, eivätkä kaikki muutkaan  mieti niin tarkkaan, mitä  koirasta tulee sanottua. Sitä ei vain pidetä kovin tärkeänä. Annanpa esimerkin. Kasvattaja kysyy, montako etuhammasta koiralla on. (Voiko kysymys olla yksinkertaisempi?) Vastaus: 4 ja 5. Häh? Kasvattaja on nähnyt koiran vuoden ikäisenä, jolloin sillä oli 6/6 etuhammasta, kuten myös omistajan lähettämässä kuvassa. Mitä ihmettä koiralle on sen jälkeen tapahtunut? Ei mitään. Omistaja, oikein fiksu ihminen sivumennen sanottuna, vilkaisee sinne suuhun uudestaan ja löytää kuin löytääkin sieltä 6/6 etuhammasta. Tämä ei ole mikään yksittäinen esimerkki; olen joutunut useita kertoja pyytämään, että omistaja tarkistaisi,  tuliko (edes) etuhampaat laskettua oikein.

Koiran omistajalle suunnatussa  kyselyssä pitäisi varmaan keskittyä selkeiden, helposti havaittavien oireiden ilmoittamiseen. Omistaja voi esimerkiksi havaita, että koiralla on hilsettä. Mutta jos sen syystä ei ole eläinlääkärin tutkimusta eikä diagnoosia, on pelkkää arvailua, johtuuko hilse allergiasta, hilsepunkista, liiallisten pesujen aiheuttamasta ihon kuivumisesta vai jostain muusta syystä.

Toinen esimerkki: Koiralla on tasapaino-ongelmia. Mutta miksi? Onko syynä sisäkorvan tulehdus, aivokasvain, borrelioosi vai epilepsia?  Omistajan mielestä se on epilepsia, vaikka diagnoosia ei ole, ja hän kirjaa sen tietokantaan.  On päädytty hatarin perustein siihen, että jalostustietokannassa esiintyy epileptinen koira. Ja mitähän tästä seuraa? Otan tähän rinnalle katkelman havannankoirien jalostusohjeesta: Jos koiralla on todettu elämänlaatua selvästi heikentävä, vakava sairaus (--) koiran vanhempia, sisaruksia ja  jälkeläisiä voi käyttää jalostukseen, mikäli aiotun pentueen toinen vanhempi on oireeton ja sen vanhemmilla, sisaruksilla ja jälkeläisillä ei ole todettu samaa sairautta.

Epilepsia on varmaankin elämänlaatua haittaava sairaus. Mutta miten tarkistetaan, onko varsinkaan uroksien kymmenillä  jälkeläisillä epilepsiaa vai ei ja miten sen tarkistaa varsinkaan  yksittäinen kasvattaja, jolla ei ole keinoa saada sujuvasti käyttöönsä  kymmenien koiranomistajien yhteystietoja? Ruljanssissa olisi edes jotain järkeä, jos alkuperäinen ilmoitus epilepsiasta pitäisi paikkansa, muuten ei.

Jos koiran omistajalle suunnatussa terveyskyselyssä voisi oireiden (hilse, tasapaino-ongelma) lisäksi ilmoittaa diagnooseja (allergia, epilepsia) laittaisin  kyllä kyselyyn myös rasti ruutuun systeemillä tiedustelun, onko diagnoosi eläinlääkärin tekemä vai ei ja vakavimpien sairauksien kyseessä ollen  myös eläinlääkärin nimen edes vapaaehtoisesti lisättäväksi varmistukseksi. 

Olen myös sitä mieltä, että terveyskyselyn vastausten pitäisi olla julkisia. (Aivan, on tietenkin parempi, että edes jalostustoimikunta tietää kuin että kukaan ei tiedä, mitä sairauksia ja vikoja koiramateriaalissa luuraa.) Elleivät tiedot olisi julkisia, pitäisi ainakin kasvattajalla olla oikeus saada käyttöönsä omien kasvattien tiedot. Ihannemaailmassahan koiran omistaja raportoi kasvattajalle koiransa sairauksista ja vioista. Valitettavasti todellisuus ei tottele ihannetta. On  absurdia, jos esim. vaitiolovelvollinen jalostustoimikunta tietää kasvattajan koirista jotain, mitä kasvattaja ei tiedä! Tietoteknisesti olisi varmaan  mahdollista, että tunnuksillaan kennelliiton tietokantaan kirjautunut kasvattaja saisi oikeuden lukea myös kasvattinsa tiedot, vaikka omistaja olisi päättänyt, etteivät ne muuten ole julkisia.

Mutta mielenkiintoista nähdä, millaisen kyselyn kennelliiton työryhmä saa aikaiseksi.