Katsoin eilisen vaalitentin, jonkin aikaisemman olen jättänyt kesken. Tentit ovat enimmäkseen tyhjäkäyntiä varsinkin tilanteessa, jossa kaikki ovat lähes yksimielisiä kaikesta. Ajattelin eilen myös, että Yle olisi voinut terävöittää kysymyksiä vähemmän ennalta-arvattaviksi. Mutta joo, tätä mieltä olen ehdokkaista satunnaisessa järjestyksessä:

Urpilainen. En juuri fanittanut Urpilaista silloin, kun hän oli mukana kotimaan politiikassa. EU:ssa Urpilainen on kuitenkin kehittynyt. Esiintyminen oli selkeää ja pingottamatonta ja mielipiteet perusteltuja. Harmi, että Urpilainen tuli kisaan mukaan näin myöhään - vai onko se sittenkin etu?

Alltola. Aaltola teki valitettavasti virhearvion lähtiessään mukaan presidenttikisaan. Hän taitaa maksaa siitä kovaa hintaa? Aaltola on luovuttanut, vaikuttaa väsyneeltä ja on yhtä koukeroinen kuin ennekin.

Harkimo, Andersson ja Essayah tietävät, etteivät tule valituiksi ja esiintyvät siksi rennosti. Harkimolla oli joitakin mielenkiintoisia pointteja. Andersson ja Essayah ovat rutinoituneita ja sujuvia esiintyjiä. Andersson tuo esille vaihtoehtoehtoisia, vasemmistolaisia näkemyksiä, mikä on kokonaisuuden kannalta erinomainen asia. Tosin puhe sosiaaliturvan leikkauksista oli tässä yhteydessä jo turhaa. Essayah joutuu puolustamaan hallitusta. 

Stubb on varmaan fiksu tyyppi, mutta presidenttiehdokkaana viittä vaille kupla. Eikö hän ole itse kertonut olleensa pääministerinä burn outin partaalla? Jaa-a, paineensietokyky on presidentin tärkeimpiä ominaisuuksia, ellei tärkein.

Rehn. Rehnin pitäisi aktivoitua, mikä ihme hänen kampanjaasakin jarruttaa? Rehn sentään on vakaata presidenttiainesta: koulutettu, kokenut, tasapainoiselta vaikuttava.  Harmaa, kyllä, mutta onko Sauli Niinistö muka jotenkin värikäs? 

Haavisto. Tasaisen varma. Mutta: Niinistö ja Haukio - juristi ja FT; Halonen ja Arajärvi - juristi ja FT; Koivisto ja puoliso - FT  ja ekonomi. Haavisto ja Flores - ylioppilas ja parturi-kampaaja (kaikki kunnia kampaajille omassa tehtävässään!) . Haavistolla on toki pitkä kokemus eikä presidentin puolisolla ole virallista asemaa, mutta äänestettäisiinkö sittenkin kouluttautumisen puolesta?

Halla-aho. Halla-aho on terävä ja analyyttinen, ja hänen paras puolensa on, ettei hän pyöritä puppugeneraattoria eikä messua  liturgiaa vaan perustellut näkemykset kuulostavat useimmiten omilta ja itse ajatelluilta.

Kokonaisuutena sanoisin vielä, että ehdokkaat vaikuttavat siltä, kuin kenelläkään ei oilsi varsinaista hinkua päästä presidentiksi. Onko se vain rooli, ajatellaanko pyrkyryyden olevan haitta?

Mutta siis: tämän tentin perusteella haluaisin nähdä toisella kierroksella Jutta Urpilaisen ja Olli Rehnin. Olisi nais- ja miesehdokas, jos joku sellaista asetelmaa  kaipaa, sekä maltillisesti politiikan eri laitoja edustavat ehdokkaat.