Rosita-havaneesi rakastaa sylissä istumista. Tämän olen tainnut muutamaankin kertaan mainita:) Ohjelmaan kuuluu myös käsien nuoleminen, ei kuitenkaan kaikkien. Lisäksi repertuaariin kuuluu yksi erikoisuus, joka koskee vain siskoani: Rosita nakertaa pienillä etuhampaillaan siskon kynsiä, hyvin hellästi ja varovaisesti satuttamatta sormia. Se ei saa kynsistä mitään irti, eikä ilmeisesti ole tarkoituskaan. Siskon kynnet eivät ole pitkät, joten tätä manikyyriä ei selitä se, että kynsiin olisi helppo tarttua. Miksi Rosita tekee näin, sen kun tietäisi. Jonkinlaiselta ystävyyden osoitukselta se vaikuttaa.

Rositan aamurituaalistakin olen kertonut: olohuoneen sohvalla koisinut Rosita rientää eteisessä vastaan, kun kuulee, että olen hereillä ja tulossa keittiöön. Joskus tekee mieli tehdä jekkua; en ole huomaavinani Rositaa vaan käännyn eteisestä keittiöön. Putkimaiseen keittiöön pääsee paitsi eteisestä, myös  toisesta päästä olohuoneen kautta, jonne Rosita kiiruhtaakin ja tulee keittiössä uudestaan vastaan. - Hyvää huomenta, se elehtii, - voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää!  Laitan Rositasta välittämättä teevettä kiehumaan. Nyt Rosita jo hämmentyy: noin huonoa käytöstä saa sietää heti aamusta, vaikka itse yrittää olla aurinkoinen. Se haukahtaa, ensin vähän  tunnustellen. Jos se ei tee vaikutusta, tulee jo selvempää noottia, että on täällä eräät pölvästejä, mokoma hapannaama! - Nooh, pikku nöppöskä, totean, - anteeksi, anteeksi, onhan se kiva, että joku on virkeä ja iloinen heti aamusta. Kun Rosita on saanut kaipaamansa huomion, se tepsuttaa takaisin nukkumaan.

(1.7. korjattu muutama kohta selkeämmäksi sisällön muuttumatta)