Kuten jo aikaisemmin kerroin,  normaalisti syöneen Rositan ruokahalu heikkeni joskus huhtikuun puolivälin tienoilla. En huolestunut, koska sillä on ollut aiemminkin 7-10 päivän mittainen huonosyömäisyyden jakso valeraskausoireena. Mutta sitten se lakkasi syömästä käytännöllisesti katsoen kokonaan. Lopulta hermostuin ja vein Rositan eläinlääkäriin, jossa sillä todettiin nielutulehdus, hoitona antibiootti ja kipulääke. Ruokahalu ei tällä konstilla palautunut. Tavanomaista perusruokaansa (kuivamuona kostutettuna tai kuivana kostein  lisukkein) se ei pistänyt suunsa sisään. Kuppiin jätetyt nappulat kuten myös lattialle päätyneet koirankeksit tms. saivat lojua koskemattomina päivästä toiseen. Välillä Rosita söi hieman keitettyä tai paistettua broileria, joskus muutaman nokareen kypsää tai raakaa jauhelihaa tai keitettyä siankieltä, joskus raejuustoa, toisinaan ei niitäkään. Eläinlääkäristä ostamaani dieettiruokaa se nuuhkaisi kerran. Ei kiitos.

Ei kun uudestaan eläinlääkäriin, ja sitten vielä kolmannen kerran. Ennen kolmatta kertaa tapahtui jo jonkinlainen läpimurto: Rosita söi ruokamäärän, jota voisi nimittää ateriaksi ja kaiveli jostain jemmastaan muutaman koirankeksinkin rouskutettavaksi. Tätä seurasi vielä paastopäiviä, kunnes se maanantaina taas söi ihan aterian, ei vakioruokaansa vaan lohta ja riisiä, mutta oikein ruokakupista, ei kädestä. Ilon päivä! Se on jatkanut syömistä ja tänä aamuna se söi jopa kostutettua kuivamuonaa.

Jostain syystä Rosita olisi koko ruljanssin ajan syönyt Oscarin Kalkkunaherkku -nimisiä palkkionameja ja Dentasticksejä. Jälkimmäisillä kokeilin, pystyykö se edes puremaan. Ei ongelmaa. Kalkkunaherkku on kotimaista kalkkunaa, joten se ei ole mitään myrkkyä mutta ei kuitenkaan voi olla pääasiallinen ruoka.

En ole ikinä omistanut koiraa, joka olisi tutkittu niin tarkkaan kuin Rosita. Koko luusto on kuvattu häntää lukuun ottamatta. Luustosta ei löytynyt kipua mahdollisesti aiheuttavia muutoksia. Pääosa kuvistahan oli samalla virallisia terveystutkimuksia, joiden tulokset näkyvät jalostustetokannassa. Virallisten tutkimusten ulkopuolelle jääneet olkanivelet ovat normaalit ja polvet tiiviit; nehän oli tutkittu jo vuoden ikäisenä tuloksin 0/0 eikä muutosta huonompaan siis ole tapahtunut. Sisäelimet ultrattiin kahteen kertaan. Niistä otettiin myös rtg-kuva. Kaikki vaikutti normaalilta. Iso verenkuvakaan ei sisältänyt mitään poikkeuksellista. Vikaa ei löytynyt myöskään hampaista eikä nielusta. Tutkimuksien perusteella  Rosita on siis terve mutta ei syönyt ja oli muutenkin apaattinen. Se sai jopa mielialalääkettä, jolla ei kuitenkaan ollut vaikutusta ruokahaluun.

Nyt näyttäisi olevan valoa tunnelin päässä. Alan uskoa, etten menetä toistakin koiraa. Miten suurta huolta voikaan yksi pieni koira aiheuttaa! Miten onnellinen sitä onkaan siitä, että pahin on ohi, toivottavasti.