Jim Thompson on Helsingissä asuva amerikkalaiskirjailija. Dekkarinsa Kylmä kuolema (2011) Thompson on kirjoittanut englanniksi; sen on suomentanut Tarja Lipponen.

Olin jättää kirjan kesken luettuani sitä viitisenkymmentä sivua. Kirja vaikutti puuduttavan tylsältä. Miksi jatkoin lukemista? Suurin syy on varmaan kirjoittajan taustassa: kiinnosti katsoa, miten amerikkalainen selviää suomalaiseen ympäristöön sijoitetusta tarinasta, jonka päähenkilökin on suomalainen poliisi. Thompson on selvästi lukenut läksynsä. Hänellä on Suomen historiasta tietoja, jotka olisivat uusia suurelle osalle suomalaisistakin. Ulkomaisia lukijoita varten hän sijoittaa tekstiin eräänlaisia selventäviä tietoiskuja, tyyliin kuka oli Kekkonen, jotka tietenkin ovat suomalaiselle lukijalle tarpeettomia ja luontevuuden puutteessaan hieman häiritseviä.

Teoksen päähenkilö on Helsingin murharyhmän poliisi Kari Vaara, jolla on amerikkalainen vaimo Kate. Vaara saa tutkittavakseen raa'an murhan, jonka syylliseksi yritetään lavastaa virolainen Rein Saar. Tämän tutkinnan ohella Vaara selvittelee, onko yhdeksänkymppinen Arvid Lahtinen syyllistynyt sotarikoksiin - ja samalla myös Vaaran oma isoisä, joka on tosin jo kuollut. Matkan varrella murhia tai tappoja tapahtuu tietenkin lisää.

Thompsonin teos on luotettavaa käsityötä; siinä ei ole mikään pahasti pielessä. Toisaalta siinä ei ole sellaista imua, joka palkitsisi lukijan ja saisi teoksen pomppaamaan esiin dekkareiden valtavirrasta. Dekkareitahan kirjoittavat nykyään kaikki,  ammattikirjailijoista ex ministereihin ja  ex yritysjohtajiin. Miksiköhän?