Monet nuoret naiset puhuvat narisemalla. Tämä on eri asia kuin nasaalinen ääntämys, johon se välillä sotketaan. Esimerkiksi ministeri Henna Virkkunen puhuu nasaalisesti mutta ei juuri narise. Lukemattomat muut narisevat. Miksi ihmeessä? Luulisi narisemisen olevan rasittavaa, ja ainakin sitä on rasittavaa kuunnella. Jonkinlaisesta muodista on kai kyse, mutta mistä malli on siepattu? Naristaanko joissain jenkkiteinisarjoissa, joita en katso. Enpä todellakaan tiedä. 

Sitten ovat nämä nuoret naislaulajat, joita ei erota toisistaan. Kaikki piipittävät ja vingahtelevat  hentoisella lapsen äänellä. Ennen sentään erotti heti, onko äänessä Laila Kinnunen vai Annikki Tähti. Piipittäjien lisäksi meillä on Arja Koriseva -kloonien joukko. Kukas se nyt laulaakaan tangoa? Ei hajuakaan, ainakaan äänen perusteella, eikä aina ulkomuodonkaan.

P.S. 25.10. Kaarina Hazard on näköjään palkittu kirjamessuilla hyvänä puhujana ja sanankäyttäjänä. Ehkä tässä palkitsemisessa on puhumisen sisältö pääasiana, mutta sanonpahan vaan, että Hazardin artkulointikin on mainiota: tervettä ja vaivatonta. Hänellä on myös hyvä mikrofoniääni. Hazard ei narise!