Slogan: Seuraava koko kansan presidentti. Yhtä surkea kuin muidenkin sloganit. Kaipa tarkoitus on ollut viitata siihen, että vaikka Andersson tulee pienestä puolueesta vasemmalta laidalta, hän presidenttinä aikoo edustaa muutakin kuin omaa taustaansa. Tosin siinä voisi nähdä viittauksen siihen, ettei Niinistö ole sellainen ollut tai että hän nimenomaan on, ja sellainen tulisi Anderssonkin olemaan.

Puhe: Kun puhe alkoi, ajattelin,  onko Andersson jopa opetellut puheensa ulkoa, mutta ei sitten ollutkaan. Kyllä hänkin katsoi lunttilappuaan mutta harvemmin kuin muut tähän mennessä esiintyneet. Kun irtoaa lapusta, voi katsoa kameraan eli meihin. mikä lisää vakuuttavuutta ja luo sympaattista vaikutelmaa. Pisteet myös niistä muutamista ruotsinkielisistä lauseista.

Puheen sisältö oli näiden tenttien peruskauraa lisättynä Anderssonin tyypillisyyksillä kuten sisäpolitiikalla, ihmisoikeuksilla ja sääntöpohjaisen järjestelmän merkityksen korostamisella. Siinä oli myös käytetty vähän enemmän retorisia keinoja (esim. toistoa) kuin näissä puheissa yleensä. Suomalaiset lentäisivät varmaan pyrstölleen, jos joku ehdokas puhuisi niin lennokkaasti retororiikkaa viljellen kuin ranskalaiset tai amerikkalaiset poliitikot.

Haastattelu: Tällä kertaa puhuttiin aika vähän Ukrainasta mutta sitäkin enemmän Gazan tilanteesta. Siitähän Andersson on ollut esimerkiksi hallituksen kanssa eri mieltä. Taas kerran ihmettelin, miten vähällä EU näissä tenteissä sivuutetaan. Toki se on enemmän hallituksen asia, mutta puhutaanhan muutenkin koko ajan asioista, joihin presidentti ei voi vaíkuttaa. Miksi ei kysytä vaikka Orbanista ja Unkarista. Ilmastokysymyksistä pitäisi myös puristaa ehdokkaista esiin jotain konkreettista eikä päästää heitä lätisemään tästä asiasta vain yleisellä tasolla. Odotin myös, että vasemmiston ehdokkaalta kysytään kehitysavusta, mutta ei kysytty.

Kuten aikaisemmissakin tenteissä Andersson teki tässäkin tentissä puoluepolitiikkaa ja oppositiopolitiikkaa. Minua se ei haittaa. Onpahan jotain vaihtelua tenttien tylsyyteen. Sen sijaan savu nousee korvista, kun kuulen sanan arvojohtajuus. Siitä pitäisi jo päästä eroon, mutta ei päästä, koska kaikkien ehdokkaiden kanssa on siitä jauhettava kun kerran on jankkaamaan ruvettu.

Andersson on nuoresta iästään huolimatta kokenut kehäkettu ja erinomainen esiintyjä. USA:ssa hän olisi varmaan ollut koulun väittelyjoukkueen tähti. Anderssonista tuskin tulee presidenttiä, mutta hänestä voisi tulla mainio meppi. Kiinnostaisiko se?