Selja Ahavan romaani Ennen kuin mieheni katoaa (2017) sai ilmestyttyään runsaasti huomiota, koska sen aihe osuu ajan hermoon: Mies ei tunne itseään mieheksi vaan naiseksi ja aloittaa nelikymppisenä prosessin, jonka tuloksena hänestä pitäisi tulla nainen. Hänen vaimonsa seuraa prosessia yllättyneenä, hämmentyneenä, pettyneenä, vihaisena. Kenen kanssa hän on ollut naimisissa? Eikö hän tuntenut miestään yhtään? Petkuttiko mies häntä tietoisesti, tarkasteli hänen naiseuttaan kuin preparaattia. Olen saanut käsityksen - toivottavasti oikean -  että Ahava kuvaa itselleen ja miehelleen todellisuudessa tapahtunutta prosessia, että kyse ei olisi "vain" fiktiosta.

On mahdotonta kuvitella, miltä tuntuu kokea sukupuolensa vääräksi. Varmaankin on kyse voimakkaasta vierauden tunteesta, sillä muutosprosessi ei vaikuta helpolta; silti siihen halutaan ryhtyä. Olen ollut tekemisissä kahden sukupuoltaan vaihtaneen henkilön kanssa. Kumpikin on muuttunut miehestä naiseksi. Toivon sydämestäni, että he ovat  tyytyväisiä uuteen olomuotoonsa.

Mietin Ahavan teosta lukiessani jälleen kerran kirjailijan oikeutta käyttää läheisiään teostensa materiaalina. Mikään lakihan sitä ei kiellä, ja sukulaiset, tuttavat ja kylänmiehet ovat aina päätyneet kirjojen sivuille. Eikä heiltä kysytä suostumusta. Toki  Ahavan päähuomio on siinä, miten nainen kokee miehensä muuttumisen eli hän kuvaa ennen kaikkea itseään. Vaikea olisi kieltää kirjailijaa kirjoittamasta itsestään.

Sukupuolenvaihdosta kuvaavan tarinan  rinnalla kulkee Kristoffer Kolumbuksesta kertova osio. Se on yhtä hienosti kirjoitettu kuin päätarina. En kuitenkaan keksinyt järin luontevaa selitystä sille, miksi nämä tarinat on ympätty samaan romaaniin.

Ennen kuin mieheni katosi on ensimmäinen Ahavan teos, jonka olen lukenut. Kirjan liepeestä opin, että Ahava on ollut mm. Finlandia-palkinnon ehdokkaana ja saanut EU:n kirjallisuuspalkinnon. Ja minulla ei ole ollut hänestä mitään havaintoa. Noloa. Aion korjata tämän puutteen.