Pikku höppänäpöppänä nättisilmä lämpöpakkaus, havaneesi Luna,  10½ vee, ei ole koskaan sairastanut mitään. Samanlaisia olivat myös sen äiti ja isoäiti, mutta niiden vaivat (virtsakivet toisella ja ristisideongelmat sekä  kasvaimet molemmilla)  alkoivat tai ilmenivät vasta 10. ikävuoden jälkeen. Niinpä olen seurannut Lunan vointia silmä kovana ja sydän syrjällään, vaikuttaako se terveeltä vai onko sillä jotain oireita. Tarkoitus oli myös viedä se ikääntyneen koiran perustutkimukseen, oli oireita tai ei.

 
Annahan olla. Viime keskiviikkona Luna läähätti omituisen pitkään tavallisen kävelylenkin jälkeen ja viihtyi lopun päivää enimmäkseen omissa oloissaan; tavallisesti se on siellä missä minäkin kuten myös nuorempi koira Rosita. Seuraavan aamun pissityslenkillä Luna laahusti uupuneesti. Oli pakko palata kotiin muutaman satametrisen jälkeen. Apua! Eläinlääkäriin ja heti!
 
Tavallisessa sydämen kuuntelussa ei havaittu häikkää sydämen toiminnassa. Alavatsan ultrassa ei näkynyt kasvaimia, joita eriyisesti pelkään; hännän tyvessä oleva pieni patti vaikutti kuulemma rasvakasvaimelta kuten olen arvellutkin.  Toinen polvi luksoitui mutta palautui itsestään normaaliin asentoon. Verikokeesta ei löytynyt mitään poikkeavaa, ja esimerkiksi hemoglobiini oli suorastaan erinomaisella tasolla. Oletukseksi jäi, että polvi oli kenties nitkahtanut ja aristanut, mikä oli aiheuttanut vaikeutuneen liikkumisen. Luna sai muutaman päivän kipulääkekuurin. Luulen, että sillä lääkitään yhtä paljon omistajan hermoja kuin koiraa:) Mutta äärettömän helpottavaa! Suuntaamme toistaiseksi terveen kirjoissa kohti uusia seikkailuja!