Vannoinkohan kerran, että en lue enää yhtään Donna Leonin teosta? Ehkä, mutta luin kumminkin. Eräs sukulainen oli saanut lahjaksi Donna Leonin teoksen Kasvot kuvassa ja tyrkytti sitä minullekin luettavaksi. Niin sitten luin. Ei se nyt ihan surkea ollut, vaikka Donna Leonin tavaramerkillä, Venetsian kuvauksella, ei enää ole minulle sellaista uutuuden viehtätystä kuin sillä on ensimmäistä donna leoniaan lukevalle. 

Tässä kirjassa kuitenkin kiinnostusta pitää yllä sen jätebisnekseen kietoutunut juoni. Ovathan joukkoviestimetkin kertoneet Italian käsittämättömästä jätesotkusta, johon suurena syynä on se, että jätehuolto kuuluu mafian liiketoimiin. Donna Leonin teoksissa suhtaudutaan yleensäkin kriittisesti Italian yhteiskunnan epäkohtiin. Komisario Brunettiin tutkimukset puolestaan ovat samanlaista haahuilua, kaupungilla kuljeskelua, puhelinsoittoja ja sihteerikön tekemiä hakkerointeja kuin aikaisemminkin. Ihme että näillä keinoilla saadaan mitään rikosta ratkaistuksi. 

No joo, tämä sitten oli viimeinen donna leon, jonka suostun lukaisemaan. Varmasti.