Ajattelin, etten halua koskea tikullakaan Sannikan ohjelmasta nousseeseen  kohuun, enhän edes katsonut ohjelmaa suorana vaan vasta siitä syntyneen polemiikin  jälkeen. Ja tässä sitä nyt kirjoitellaan; näköjään on pakko muutama sana sepustaa.

Neekeri. Tämän sanan käytöstä ja sen aiheuttamasta reaktiostahan se suurin kohu kai syntyi? Esko Valtaoja ei kenties tajunnut, miten  loukkaava tämä sana voi olla, koska hän on kasvanut toisenlaisessa maailmassa kuin nuoremmat. Minä ymmärrän Valtaojaa hyvin. Kun  kauan  sitten olin lukiossa, maantieteen oppikirjassa esiteltiin  valtiot siten, että ensin kerrottiin  asukasluku ja sitten esimerkiksi Etelä-Amerikan valtioiden yhteydessä, montako prosenttia väestöstä on valkoihoisia, intiaaneja ja neekereitä, kenties mainittiin  myös kreolien ja mestitsien määrä. Neekeri oli siis asiatekstiin sopiva neutraali sana. Sen sijaan nekru oli tietenkin haukkumasana. En tosin muista, että sitä olisi omassa keskiluokkaisessa ympäristössäni käytetty. Vertailun vuoksi: vaikka sanaa ryssä ei vahingossakaan käytetty julkisuudessa, kasvokkain tapahtuvassa keskustelussa tuttujen kesken sitä voitiin käyttää.

Kun Valtaoja yritti selittää, että konteksti ratkaisee, miten neekeri-sanan käyttö on ymmärrettävä, toimittaja Renaz Ebrahimi tukki korvansa Valtaojan viestiltä ja alkoi  tuutata ilmoille omaa näkemystään, jolloin keskustelu suistui raiteiltaan eikä avuton Sannikka osannut tehdä asialle  mitään.

Nykyään neekeri ei tietenkään ole neutraali sana eikä sitä pidä käyttää, ellei esimerkiksi viitata  menneisyyden kontekstiin tai siteerata jotain esiintymäyhteyttä.

N-sana. Sana neekeri korvataan nykyään n-sanalla. Minusta tämä on omituista, ja olen sitä mieltä, että sen käyttö pitäisi lopettaa. N-sanan n:hän viittaa juuri loukkaavaan neekeriin, joten sana on vain sen eufemismi. N-sanan korvaaminen jollain muulla ei välttämättä ole helppoa, mutta asiayhteydestä riippuen onnistunee silti: musta, mustaihoinen, tumma,  tummaihoinen, afrikkalaistaustainen, värillinen jne. Näihin kategorioihin samaistuvat ihmiset voisivat ensisijaisesti itse määrittää, mitä sanaa he haluaisivat itsestään käytettävän, jos ihonvärin tai etnisen taustan ilmaiseminen on jostain syystä tarpeen.

Turvaton olo. Toimittaja Ebrahimi ilmoitti tuntevansa olonsa studiossa turvattomaksi. Hänen tuntemuksiaan ei tietenkään voi kiistää; jos tuntuu turvattomalta, niin tuntuu. Mutta tässä vaiheessa itseäni alkoi ärsyttää pahemman kerran. Teki mieli sanoa, että jospa toimittaja menisi Afganistaniin haastattelemaan niitä naisia, jotka selvisivät hengissä, kun Isis hyökkäsi synnytyssairaalaan ja teloitti naisia ja vauvoja. Että tuntuiko turvattomalta, ihan niin kuin toimittajasta tv-studiossa? Samaa voisi kysyä niiltä afrikkalaisilta koulutytöiltä, joita sissit raastavat kouluista ja vievät mukanaan ja joista osa selviää takaisin ihmisten ilmoille. Tai mitä kertoisi turvattomuudesta 86-vuotias sukulaiseni, joka muistaa, miltä tuntui lähteä yöllä pakkasessa pyrkimään äidin, vauvan ja huonosti liikkuvan  mummon kanssa pommisuojaan sireenien ulvoessa. 

Keskustelu. Miten paljon onkaan jo keskusteltu keskustelusta. Että meidän pitäisi pystyä keskustelemaan, vaikka olisimme asioista eri mieltä. Siihen ei tällä kertaa pystytty. Keskustelusta tuli "keskustelu", valitettavasti. Tällaiset "keskustelut" satavat usein persujen laariin.

Polarisaatio. Paljon ollut puhetta myös yhteiskunnan kuplautumisesta, siiloutumisesta tai polarisaatiosta. Junttaudumme omaan leiriimme ja huutelemme sieltä toistemme ohi. Itse en tietenkään käyttäydy tällä tavalla. Niinhän sitä luulisi. Mitä pitemmälle "keskustelu" eteni, sitä selvemmin huomasin  olevani Valtaojan puolella. Leiriydyin.

Sannikka. Sannikan seuraava pesti on A-studio. Valitettavasti. Sannikka on varmaan pätevä toimittaja, mutta ei mielestäni sovi A-studion profiiliin.