Viimeisimmässä Kasvattaja-lehdessä oli eläinlääketieteen tohtori Riitta Ahon tiedote, jossa hän kaipasi tietoja koiriin liittyvistä oikeustapauksista. Tietoja hän tarvitsee, koska hän on ryhtynyt opiskelemaan oikeustiedettä ja aikoo tehdä aiheesta opinnäytetyön. Täytyy ihailla Riitta Ahon tarmoa! Koiraharrastuksen ja varsinkin kasvatuksen tiimoilla onkin monenlaista juriidista ongelmaa. Olisi hyödyllistä, jos niistä tulisi lopultakin jotain tolkkua. Mahdollisesti tarvittaisiin myös eläinten kauppaa koskevan lainsäädännön uudistamista. Nythän ollaan aika sekavan ohjeiston varassa, raastuvanoikeuksien päätökset ovat kirjavia, jos ihan rosikseen asti päädytään.

Itselleni tulevat mieleen esimerkiksi seuraavat ongelmat:

1) Kasvattajan vastuu perinnöllisistä sairauksista? Tästä näkee hyvin monenlaisia tulkintoja a) Kasvattaja on aina ja koko koiran elämän ajan vastuussa sairauksista, jotka on voitu osoittaa perinnöllisiksi. Vastuu tarkoittaa, että kasvattaja korvaa kaikki perinnöllisen vian hoitokulut tai antaa korvaukseksi uuden pennun, mitä ostajan ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä. b) Kasvattajan vastuu rajoittuu koiran myyntihintaan. c) Kasvattaja ei ole vastuussa perinnöllisistä vioista, jos hän on kauppakirjassa tai sen liitteessä kertonut rodussa esiintyvistä sairauksista ja todennäköisyydestä, jolla nämä voisivat ilmetä kaupan kohteena olevassa pennussa, jolloin ostaja on pennun hankkiessaan ottanut tietoisen riskin ja kantaa itse sen seuraukset.

2) Kuka on elinkeinonharjoittaja? Suuri osa kasvattajista kasvattaa koiria harrastuksenaan, yksityishenkilönä, joita kuluttajalainsäädäntö ei myyjän ominaisuudessa koske. Kuluttajaviranomaisten tulkinnan mukaan jo varsin pieni pentuemäärä kuitenkin tekee kasvattajasta elinkeinonharjoittajan. Aiheellista vai ei?

3) Mitä kuluja voi vähentää verotuksessa? Tuloista pitää toki maksaa veroja, mutta mistä tuloista? Verolautakuntien tulkinnat poikkeavat. Kerran luin jonkin kunnan verolautakunnan linjanneen, ettei yhdestä vuosittaisesta pentueesta jää verotettavia tuloja. Mutta entäpä, jos pentueita on useampia; tällöinhän tuloja voi jäädä paljonkin riippuen pentueiden koosta ja siitä, mitä kuluja voi vähentää tulonhankkimiskuluina. Tästä taas on erilaisia tulkintoja. Välittömästi pennutukseen liittyvät kulut voi käsittääkseni aina vähentää, kuten astutusmaksun tai tiineysultran hinnan. Mutta koirien yleisiä elinkustannuksia sitten ei, vaikka koiria ei voikaan laittaa pennutuksien väliajoiksi  eli suurimmaksi osaksi elämäänsä "hyllylle"? Ammattikasvattajat voivat vähentää kuluja laajemmin, mutta miten? Kuuluvatko esim. näyttelymaksut ja -matkat näihin vähennyksiksi hyväksyttäviin kuluihin?

4) Myyntiin liittyvät sopimukset? Koiran kauppa rinnastuu esineen kauppaan, mutta kuka ostaisi vaikka taulutelevision koirankauppasopimusten myyntiehdoilla? Jostain syystä koiran myynnin ympärille on syntynyt todellinen sopimusviidakko, jota jokainen tulkitsee tavallaan ja josta ensikertalaisen ja sinisilmäisen pennunostajan on vaikea saada tolkkua. Usein tässä vedotaan sopimusvapauteen: täysivaltaiset ihmiset voivat sopia keskenään, mitä haluavat. Selkein on kennelliiton kaavakkeelle tehty myyntisopimus ilman lisäehtoja. Jo lisäehdot ovat ongelmallisia. Joskus näkee ohjeen, että "ei sun tartte välittää niistä ehdoista, jos ne on kohtuuttomia". Tämä on huono neuvo! Lisäehtojen kohtuuttomuutta pitää harkita ennen pennun ostoa. Jälkeenpäin ei voi omin nokkineen päättää, että ehdot ovat kohtuuttomia. Mutta millaiset ehdot ovat kohtuuttomia? Paljonko kauppahintaa pitää ehtojen vuoksi alentaa? Miten menetellään, jos ostaja ei noudata ehtoja eli ei esim. vie koiraa terveystutkimuksiin?

Vielä sekavampia ovat sijoitussopimukset sekä erilaiset kohdunvuokraus -, osaomistus-, yhteisomistus- ja jalostusoikeussopimukset. Nettikeskusteluissa näkee hyvinkin härskejä vedätyksiä, vaikka valtaosa näistäkin sopimuksista lienee suht asiallisia. Täsmentämistä tämä sopimusryteikkö kuitenkin vaatisi.

5) Koiranpito? Kenellä on oikeus kieltää koiranpito jossain asunnossa tai rajoittaa siellä pidettävien koirien määrää, kuten jossain eteläsuomalaisessa kunnassa tehtiin tai yritettiin tehdä? Kuka ja miten todistaa, että kerrostalossa asuvasta koirasta on olennaista haittaa naapureille; pelkkä sana vastaan sana ei voi olla riittävä syy esim. häädöllä uhkaamiseen. Voiko häiriötä tuottavan kennelin perustaa mihin tahansa asutuksen keskelle piittaamatta siitä, että ulkotarhassa olevat koirat estävät haukkumisellaan naapureita nukkumasta?

6) Eläinsuojelurikkomukset yms. Näistä ei sen enempää kuin, että eläimen omistajan ja viranomaistahon näkemykset saattavat mennä ristiin. Pohjois-Savossa on tulossa (?) oikeuteen tapaus, jossa omistajan mielestä satunnaisesti karkuun päässeet koirat ammuttiin viranomaisen luvalla.