Camilla Greben Lemmikki-romaanin  kannessa mainostetaan, että se  on valittu  Ruotsin parhaaksi  rikosromaaniksi  vuonna 2017. Tämän tiedon siivittämänä lainasin ja luin Lemmikin. Se on  itsenäinen jatko-osa aikaisemmalle teokselle Kun jää pettää alta, jota en ole lukenut.

Ollaan jossain takapajulassa, kuvitteellisessa Ormbergin muutaman sadan asukkaan kylässä. Siellä on vuosia sitten löydetty kivirauniosta surmattu pikkulapsi. Tapaus on jäänyt  ratkaisematta, mutta nyt juttu on avattu uudestaan. Sitä tutkimaan on lähetetty mm. nuori naispoliisi Malin, joka on kotoisin Ormbergista ja on  teini-ikäisenä sattumalta löytänyt edm. lapsen. Hänen kanssaan rikosta tutkivat Malinia vonkaava Andreas sekä tutkinnanjohtaja Manfred. Myös Peter ja Hanne kuuluvat tutkintaryhmään, mutta he ovat mystisesti kadonneet. Sitten Hanne kuitenkin löytyy, mutta hän ei muista tapahtumista juuri mitään. Kyse ei ole vain tilapäisestä muistamattomuudesta, vaan profiloijana toimiva Hanne on alkanut kärsiä muistisairaudesta, jota hän on yrittänyt salata.

Pian kiviröykkiöstä löytyy tuore ruumis, tällä kertaa aikuinen nainen. Onko tapauksilla jotain yhteistä? Siinäpä pulma. Tapauksia ratkotaan tavanomaisin rikostutkinnan keinoin. Kukaan tutkijoista ei ole ylivertainen neropatti, joten poliisityö on realistista puurtamista. Mukaan rikoksen selvittelyyn joutuu puolivahingossa myös teini-ikäinen Jake. Epäiltyjä löytyy, kun asukkaiden taustoja kaivellaan. Kun  salaisuudet on sitten pöyhitty  esille,  ihmiset, eritoten Malin, joutuvat katsomaan kipeää totuutta silmiin. 

Kuten poliisit, myös teoksen muut henkilöt ovat taviksia. Nyt ei liikuta ammattikonnien tai omituisten friikkien parissa. Teoksen henkilökuvaus kykeneekin luomaan uskottavia hahmoja. He eivät ole ikään kuin pellistä leikattuja, viitteellisiä, kuten juonivetoisten dekkareiden hahmot pakkaavat joskus olemaan. 

Tarinaan on ympätty myös yhteiskunnallisia ongelmia kuten  maahanmuuttovastaisuutta. Paikkakunnan vanhaan tehtaaseen on asutettu turvapaikanhakijoita, joita jotkut asukkaat karsastavat ja joista he mieluusti löytäisivät syyllisen. Myös taantuvien paikkakuntien vaikeudet tulevat alleviivaten kuvatuksi. Jake puolestaan harrastaa naiseksi pukeutumista ja pelkää kuollakseen sen paljastumista. Malinissa on feministiä. Ajanhermolla siis ollaan.

Pessimisti ei pety: Lemmikki on rikosromaanina ihan jees. 

(12.10. lisätty muutama lause henkilökuvauksesta)