Martta Kaukosen esikoisromaani Terapiassa oli ehdokkaana Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Voiton vei kuitenkin Sirpa Kähkösen Vihreä sali, mutta Kaukosen teos voitti lukijaäänestyksen. En osallistunut tähän äänestykseen, jota en itse asiassa edes huomannut. Jos olisin äänestänyt, minultakin olisi lähtenyt ääni Kaukoselle. Uutta verta pakkiin!

Terapiassa rakentuu neljän henkilön varaan, joista kukin toimii vuorollaan myös kertojana. Kertoja ilmoitetaan lukujen alussa. Tällainen rautalankamalli on oikein lukijaystävällinen! Keskeinen henkilö Ira on joutunut lapsena pedofiilin kynsiin ja suistunut raiteiltaan. Siksipä hän onkin hakeutunut terapiaan kuuluisan, tv:stä tutun julkkisterapeutti Clarissan hoiviin. Lisäksi ääneen pääsevät Clarissan mies Pekka ja alkoholisoitunut toimittaja Arto. 

Ira vedättää sekä terapeuttia että lukijaa. Hän on yhtä aikaa sekä hauraan haavoittuva että jäätävän terävä ohjaillessaan terapeuttia ja tarkkaillessaan tämän reaktioita. Iran olemus on taitavasti rakennettu. Clarissastakin on tehty ristiriitainen hahmo, joka huojuu jo epäuskottavuuden rajoilla, mutta mitäpä pienistä. Hän uusintaa sitä perinnettä, jossa psykologi tai psykiatri ovat  ryhtyneet alalle, koska ovat itsekin kaheleita. 

Ravi-ihmiset sanovat, että kenttä kääntyy, kun johdossa juosseet hevoset eivät pärjääkään vaan takaa tullaan loppusuoralla ohi. Kaukonen kääntää kentän useaan otteeseen; henkilöt eivät olekaan sellaisia kuin lukijan annettiin ensin olettaa. Tämä tekniikka onnistuu hyvin. Vähitellen  paljastuu myös, miten nelikko on kytköksissä toisiinsa.

Vaikka romaanissa on dekkarimaisia käänteitä, ydin on vakava: pedofilia ja sen vaikutus uhriin. Terapeutti Clarissakin on erikoistunut nimenomaan lasten ja nuorten  seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Pedofilialla ei mässäillä mutta sen vastenmielisyys ja tuhovoima eivät jää epäselviksi. 

Terapiassa on kieleltään tiukkaa tekstiä; maalailuun ei langeta. Sen sijaan lukija suorastaan odottaa varsinkin Iran lakonisia töksäytyksiä Hyvä Ira!

Kaukonen on kirjoittanut onnistuneen esikoisen. Teos on persoonallinen, massasta erottuva, ja varsinkin päähenkilö Ira on hahmona tuore. Odotusten rima on nyt aika korkealla. Mielenkiintoista nähdä, miten Kaukonen selättää kakkosteoksen haasteen.