Vanhasta muistista raahauduin lauantaina turistiksi Sorsasalon koiranäyttelyyn. Näyttelyä edelsi tänä vuonna aika dramaattinen tapahtuma: lyhyt mutta voimakas ukkospuuska torstai-iltana. Itse satuin olemaan vaihteeksi kaupunkiasunnossa ja katsoin myräkkää turvallisesti ikkunasta. Näyttelypaikalla sen sijaan olivat juuri pystytetyt tuomareiden, myyjien yms. teltat lennelleet pitkin maisemia. Viikonlopuksi, varsinkin sunnuntaiksi, luvattiin myös superhellettä. Onneksi sitä ei tullut, oli vain tavallisen kuumaa ja sitä paitsi juuri sunnuntaina onneksi puolipilvistäkin.

Olen ollut SawoShow:ssa koiran kanssa vain kerran, vuonna 2004 esittämässä PIlviä. Olikohan se ensimmäinen kolmen KV-näyttelyn putki? Joka tapauksessa silloinkin oli hirveän kuumaa ja myös kosteata. Iho oli koko ajan nihkeä, mutta suurin huoli oli tietenkin Pilvin viilentämisessä. 

Mitään yllättävää en näyttelyssä nähnyt. Enkkusettereissä oli tullut uutta verta kehiin. Cockereita oli vähän, miksiköhän? En ole tarkistanut, oliko niitä muina näyttelypäivinä enemmän. Ellei ollut, onko perinteikäs, tyylikäs, ihastuttava rotu ainakin näyttelyrotuna taantunut? Sehän selviäisi jalostietokantaa tutkimalla, mutta enpä juuri nyt viitsi ruveta asiaa selvittämään. Kultsuissa ovat yhä enemmistönä kermanvaaleat koirat. Kaipaan kaunista kullanväriä. Käyttölinjaisissahan sitä on enemmän, joskus turhankin tummana minun makuuni. Käyttökoirarotujen jakaantuminen näyttö- ja käyttötyyppeihin on asia, josta en jaksa jauhaa. Sanonpa sen verran, että käyttörotujen seurakoiraversioiden pitäisi pysyä edes fyysisiltä ominaisuuksiltaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseen soveltuvina.

Havannankoirista katsoin valioluokan urokset ja juniorinartut, muista luokista jokusen pätkän toisella silmällä. Valiourokset ovat tietenkin valikoitunutta, tyylikästä porukkaa. Jokunen oli minun makuuni himppusen pitkä. Hyvässä turkissa oleva pitkähkö, hyvin liikkuva koira on näyttävä, mutta jos se on myös vaalea, tyyppi alkaa muistuttaa maltankoiraa. (Tällainen oli myös oma Pilvi-vainaani.) Mainio PU1  voittikin sitten koko näyttelyn! Hienoa! Oliko tämä ensimmäinen BIS-voitto rodulle Suomssa? Enpä muista. Juniorinartut olivat   tietenkin keskentekoisia, joten ei niistä sen enempää.

Muista roduista katselin varsinkin pienpystykorvia (japsi, mitteli) ja papillon/phaleneja. Mitään en näistä roduista varsinaisesti ymmärrä, mutta jälkimmäisissä oli mielestäni useita oikein kauniita. Pystykorvissa mietityttivät usein takaliikkeet, ahtaat, pihtikinttuiset ja voimattomat.

Ja sitten yksi pikku episodi: Tapasin viime kesänä sattumalta henkilön X. Juteltiin niitä näitä, ja lopuksi kysäisin, aiotaanko heille hankkia uusi koira. Ei ei, ei todellakaan aiota. Mutta kas, siellähän henkilö X viipotti uuden koiransa kanssa. Se oli syntynyt melko pian sen jälkeen, kun tapasimme, joten aika nopsaan mieli muuttuu näissä koira-asioissa. Toivottavasti uusi koira on nyt mieluinen. Edellisistähän henkilö X on hankkiutunut eroon.

Shoppailuakin tuli harrastettua. Ilahduin kun huomasin Laser Litesin viirin erään teltan päädyssä. No, myyjä puhui vain englantia, keskenään myyjät puhuivat italiaa! Keskellä Savvoo! Toisesta teltasta mukaan tarttui MV-avaimenperä ja kangaskassi. Aikaisemmin olen jo ostanut MV-hupparin. Mielestäni MV-tuotteet ovat tällä kertaa onnistuneet hyvin. MV-näyttelyyn lähtemistä harkitsin ja harkitsen vielä. Olisi mahtavaa nähdä 70 englanninsetteriä! Luultavasti kuitenkin laiskottaa, ja junalipun saaminen varsinkin paluumatkaan saattaa jo olla mahdotonta. Edellisessä Suomen .MV-näyttelyssä olin paikalla.

Mutta ihan hauska keikka tuli Sorsasaloon tehtyä. Näyttelyssä viihtyy, mutta vain turistina.

(10.8. Joo, settereitä on siis noin 50 eikä 70, kuten tuossa yllä sanon. Mukava määrä sekin, kun on kyseessä Suomessa pidettävä näyuttely.)