No niin, taas ollaan siinä vaiheessa, että puutarha asettuu talvilepoon. Vain jaloruusujen suojaturve on laittamatta. Se onkin aika konstikasta. Turve ei saisi kastua, mutta vesisateita saattaa esiintyä  jouluun saakka, satunnaisesti toki myöhemminkin. Vaikka lunta ei olisi, saattaa olla napakka pakkanen. Jonkinlainen ratkaisu turpeen kanssa on siis  tehtävä, meni syteen tai saveen. Viime talvi oli hauska: lunta rysähti vankka kerros jo joulukuussa. Ruusut jäivät kokonaan ilman turvetta, mikä ei tietenkään haitannut, koska lumi suojelee  kylmyydeltä hyvin.

Viime talvena jänikset ja metsähiiret tai -myyrät runtelivat ainoata omenapuuta oikein urakalla. Päärungon lisäksi paksuimmista oksistakin oli järsitty kuorta ja oksankärkiä napsittu poikki. Arvelin keväällä, ettei puu kerta kaikkiaan voi selvitä hengissä. Peitin kuitenkin kaikki järsityt alueet haavansuoja-aineella. Ja kappas, pelastuihan se! Nyt puu on taas paketoitu niin hyvin kuin mahdollista. Se on hankalaa, koska runko haarautuu hyvin matalalta. Muovikierukan lisäksi puuta suojelee verkko, jota ei voi laittaa kovin lähelle runkoa. Niinpä jänis oli viime talvena pystynyt hyppäämään verkon sisälle.

Myös keskenkasvuinen pilvikirsikka on varmuuden vuoksi verkotettu  kuten sireenin taimikin. Siitä joku otus syö talvella oksien kärkisilmut. Tänä syksynä laitoin sireenin ympärille entistä korkeamman verkon. Jäniksiltä se suojaa, mutta ei pitkin runkoa ja oksia kiipeileviltä vipeltäjiltä. Ne kyllä löytävät jonkin raon päästä verkon sisälle, elleivät suorastaan kiipeä verkkoa pitkin. Ehkä suojaan vielä uuden saskatoonin (marjatuomipihlajan), vaikka sitä ei toistaiseksi ole talvella järsitty. Takapihalla on kaksi niin korkeaa saskatoonia, ettei niistä ylety poimimaan marjoja; sitä paitsi rastaat syövät ne jo raakoina. Tämä uusi saskatooni olisi tarkoitus pitää matalampana, jolloin sen voi myös suojata harsolla marjojen kypsymisen aikaan.

Uusia kukkasipuleita laitoin vain vähän, nekin kaikki narsisseja. Myyrät syövät suurimman osan tulppaanin mukuloista jo syksyllä. Jokin suojakasvi (valkosipuli?)  kuulemma auttaisi tähän ongelmaan, mutta en viitsi ruveta kikkailemaan. Krookuksissa puolestaan on se ongelma, että kukat syödään. Niinpä suosin sitten narsisseja. Niitähän on jos jonkinlaisia, joten vaihteluakin saa halutessaan aikaan.

Nyt on edessä muutama kuukausi hiljaiseloa. Sitten onkin aika ruveta miettimään, minkä uutuuden kanssa ensi kesänä löisi päätä seinään. Viime kesän uutuuksista menestyi kunnolla vain bougainvillea, joka jaksoi kukoistaa ensimmäisiin hallaöihin saakka.