Tuiskun kanssa lenkillä. Eräästä pihasta pöllähtää kaksi ihmistä koirineen. Toinen on taluttimessa. mutta toinen - perro tai lagotto - onkin irti ja syöksyy haukkuen Tuiskun luo. Haukku ei ole ystävällistä hei leikitkö minun kaa -haukkua, mutta ei tilanne mikään tragediakaan ole.  Odottelen, että omistaja saisi koiransa kiinni. Paitsi että se ei millään onnistu. Lopulta koira kuitenkin lähtee edelleen haukkuen toisen koirakon perään. Omistaja vilkaisee minua, ei sano mitään vaan seuraa koiraansa erilaisia käskyjä huudellen. Sitten seuraa tämän episodin omituisin vaihe. Koira juoksee jonkun  jalankulkijan kannoille koko ajan räkyttäen ja alkaa lopulta hyppiä häntä vasten. Omistaja seisoo etäämpänä huutaen milloin mitäkin: tänne, ei, lopeta, nyt riittää! Onneksi "hyökkäyksen" kohde on nuori mies, joka ei ainakaan kauempaa katsoen vaikuta säikähtäneeltä. Seuraan tilannetta ehkä pari minuuttia ja jatkan matkaa.

Koirien kanssa sattuu ja tapahtuu, eikä kärpäsestä kannata tehdä härkästä. Ihmettelen kuitenkin,  miksi tuolla tavalla käyttäytyvää koiraa pidetään irti varsinkin, kun koiran pitäisi pykälien mukaan aina olla taajamassa kytkettynä. Minua eivät kylläkään irti olevat koiran haittaa, kunhan ne tottelevat omistajaansa.

Onneksi olin liikkeellä Tuiskun kanssa. Onneksi sen vuoksi, että yhden koiran hanskaa helpommin, jos joutuu mukaan sählinkeihin, ja sen vuoksi, ettei Tuisku helposti provosoidu eikä pelkää. Kyllähän se muutaman kerran haukahtaa, mutta sulkee yleensä sen jälkeen suunsa. Luna sen sijaan intoutuu huutamaan kurkku suorana, ja on usein itse se joka aloittaa nokittelun.