Hesarissa julkaistiin Hanna Mahlamäen juttu, jossa hän kertoi kirjailija Juha Itkosen loukkaantuneen teoksensa Palatkaa perhoset saamasta kritiikistä HS:ssa. (Kritiikin kirjoitti Arla Kanerva). Somessa on asiasta kuulemma syntynyt keskustelua, jossa ihmiset ovat (enimmäkseen?) asettuneet Itkosen tueksi, kriitikkoa kohtaan aggressiivisestikin. 

Mielenkiintoista! Luin Kanervan kritiikin. Se ei ollut ylistävä mutta ei jäänyt mieleeni  erityisen teilaavanakaan. Sen vuoksi  hämmästyin Itkosen tuohtumusta. Tietenkin kirjailija kokee kritiikin eri  tavalla kuin lukija. Lukijana olen sitä paitsi kirjasta suunnilleen samaa mieltä kuin Kanerva, mikä myös vaikuttaa siihen, että en pidä arviota "vääränä". HS:n kritiikeillä on vissiin yhä merkitystä teosten myynniin kannalta, mikä myös selittänee kirjailijan reaktiota? (Jostain luin juuri, että palkinnot Finlandiaa lukuun ottamatta eivät sen sijaan vaikuita myyntiin paljonkaan.) Ymmärrän myös, että on  rankkaa olla julkisen arvioinnin kohteena eikä sen vastaanottamiseen kenties paksunahkaistu koskaan. Uralle ryhtyessään taiteilijat kuitenkin tietävät, mitä on edessä.

Kriitikoilla ja meillä tavislukijoilla on tietenkin oikeus mielipiteeseemme. Se voi olla ammattimaisen perusteltu tai fiilispohjalta kirjoitettu kuten esim. omat juttuni tässä blogissa. Kirjailijan tai muiden lukijoiden ei ole pakko niellä mielipidettämme. Metsään kuitenkin mennään, jos kiriitiikki synnyttää someraivon, joka kohdistuu sen kirjoittajaan. Alleviivaan, että kritiikin asiallinen kyseenalaistaminen ei  ole someraivoa vaan keskustelua.

Omassa päässäni on eräänlainen teosten arvottamisen mitta-asteikko, suunnilleen tällainen:

1) Kirja on erinomainen/ hyvä ja pidän siitä.

2) Kirja on (kirjallisena suorituksena) erinomainen/hyvä, mutta en  silti pidä siitä.

3) Kirja on ammattimainen suoritus, ei selvästi hyvä eikä huono vaan "ihan kiva"; saatan  pitää siitä tai sitten en.

4) Kirjassa on jotain selvästi pielessä, minun mielestäni, enkä pidä siitä, en ainakaan teoskokonaisuudesta, vaikka jokin osa-alue viehättäisikin.

5) Kirja olisi saanut jäädä julkaisematta.

Kirja sijoittuu mielessäni johonkin noista lokeroista, ja siltä pohjalta alan työstää kirjabloggaustani. Jätän myös usein kirjan kesken, eivätkä kaikki lukemanikaan päädy blogiin. Kirjoitan näitä juttuja huvikseni. Jos joku on kanssani eri mieltä, niin kaikella muotoa, siitä vaan. Samalla tavalla voisi mielestäni kohdella ammattikriitikoita, ilman someraivoa.

(25.4. poistettu ja lisätty muutamia sanoja ja lauseenpätkiä.)