Pauliina Rauhalan lestadiolaisperheen elämää käsittelevä Taivaslaulu ilmestyi jo 2013. Se on muistaakseni ollut ostetuimpia ja lainatuimpia kirjoja. Minulta se on tähän saakka jäänyt lukematta, osin sattumalta, osin tietoisesti. Olen ajatellut, että media on käsitellyt lestadiolaisuutta niin paljon, että minun kiintiöni aiheesta on täynnä. Hoitakoot hommansa ja sotkunsa. Sosiaalipornoahan tarjoavat  myös tastulat pikana kirjaan verrattuna.

Olin väärässä. Taivaslaulu ei ole romaaniksi naamioitu pamfletti eikä raportti. Se on oikeaa kaunokirjallisuutta, vieläpä vaikuttavasti kirjoitettua kaunokirjallisuutta. Pidin erityisesti tavasta, jolla Rauhala punoo tekstiin katkelmia virsistä ja runoista, kansanrunot mukaan lukien. Tarkkakorvaisesti toteutetut lasten leikkipuhetta jäljittelevät katkelmat (Nää nuket olis nyt lähössä matkoille--) ja blogin kommentit tuovat tekstiin vaihtelua ja särmää. Sen sijaan perheen isän Aleksin niukat puheenvuorot tuntuivat minusta usein kankeilta. Ehkä se on tarkoituskin, tai sitten kyse on murre-erosta: savolaisen kielikorva ei tavoita pohjalaisen puheen nyansseja. 

Teoksen sisältö on "teeveestä tuttu". Lestadiolaisperheeseen syntyy tiuhaan tahtiin lapsi toisensa jälkeen. Äiti väsyy, mutta yhteisö ei hyväksy minkäänlaista syntyvyyden säännöstelyä. Lopulta ollaan kuilun partaalla ja sitten pohjalla. Se antaa rohkeutta asettua poikketeloin yhteisön normien kanssa ja hakea uskolle oma pohja ohi uskonveljien tulkintojen. Vaikka kyse ei olisi uskon hylkäämisestä, normien noudattamatta jättäminen sysää luopujat yhteisön ulkopuolelle tavalla, joka kyllä tyrmistyttää maallistunutta syntisäkkiä.  Yhtä vastenmielistä on puolustuskyvyttömien lasten manipulointi, lasten hyväksikäytöstä nyt puhumattakaan. 

Teoksen maailmankuva ei  ole yksinomaan  synkkä. Lapsia pidetään  aidosti jumalan lahjoina, kunhan heitä ei ole liikaa, ja kiinteä perheyhteys tarjoaa tukea, suojaa ja rakkautta. Samoin tekisi uskovien yhteisökin, kunhan se ei ottaisi jäseniään kuristusotteeseen.

Pauliina Rauhala kirjoittaa käsittääkseni lestadiolaisuudesta sisältäpäin? Se on vaatinut häneltä rohkeutta ja auttanee niitä naisia, jotka ovat tahtomattaan ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen kuin Taivaslaulun perheenäiti Vilja.