Hesarissa oli jokin aika sitten yllättävä yleisönosastokirjoitus. FK Kaisa Väisäseksi esittäytynyt kirjoittaja ilmoitti, että emme tarvitse enää urheilulajeja, joissa välikappaleena käytetään eläimiä ja että hevoset voidaan vapauttaa takaisin villeyteen aroille. Ymmärrän eläimiin perustuvan kilpailemisen vastustamisen. Kun on kyse hevosista, esteratsastus on kuitenkin ykkösinhokkini; raviurheilu oikein toteutettuna on siedettävää. Suomessa se sitä paitsi tukee suomenhevosen säilymistä. Ilman raveja rotu kai taantuisi samaan tilaan kuin suomenkarja. 

Mutta voitaisiinko hevoset palauttaa aroille? Tämän päivän Hesarissa on Suomen Hippoksen ja Suomen ratsastajainliiton nimissä laadittu asiallinen vastine Väisäsen kirjoitukseen. Jo otsikossa ilmoitetaan, että kesyhevosesta ei enää ole arojen vaeltajaksi.  Tämä pitänee pääosin  paikkansa, mutta toisaalta karkuun päässeet tai päästetyt kesyhevoset ovat pysyneet hengissä ja muodostaneet populaatioita eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Australiassa ja Namibiassa nämä hevoset elävät äärimmäisissä oloissa. Preerioiden mustangeilla tai Etelä-Ranskan puolikesyillä camarguenhevosilla lienee helpompaa. Molempia myös pyydystetään  ihmisten käyttöön.

En tiedä, miten tosissaan Väisänen ehdottaa hevosten vapauttamista aroille. Tuskin hän tarkoittaa, että kaikki olemassa olevat hevoset roudattaisiin - mihin? - ja vapautettaisiin. Teorissa olisi mahdollista valita jonkinlainen määrä hevosia vapautettaviksi muodostamaan uusia populaatioita ja estää ihmisen haltuun jääneiden hevosten lisääntyminen. Näin kesyhevosesta päästäisiin eroon muutamassa vuosikymmenessä. Toivonko, että näin tapahtuu? En.