Uusimmassa Koiramme-lehdessä haastateltu Paula Heikkinen-Lehkonen toteaa näin: Suomessa istuu näyttelykoiraakin hankittaessa ihmeen sitkeässä se, että pentu pitää ottaa heti 7 - 8 viikon iässä. Usein olisi parempi odottaa johonkin puolen vuoden ikään, jolloin pennusta jo näkee, mitä siitä olisi odotettavissa. (--) Mutta sitten tällaisista ei tahdota maksaa kunnon hintaa, "sehän on jäänyt myymättä, eikö sen siis saa halvemmalla?"

Tottahan olisi parempi odottaa, jos haluaa varmistusta pennun laadusta, mutta minkä verran meillä on tarjolla puolivuotiaita pentuja ainakaan suosituissa roduissa? Käytännössä ei juuri lainkaan. Muutamalle hieman vanhemmalle on  ehkä hakusessa sijoituskoti. Jokunen odottaa kasvattajan kotona mennäkseen myöhemmin kasvattajan tuttavalle, usein yhteisomistukseen, jos on riittävän hyvä. Ellei ole, sitten se tulee myyntiin. Tällaistakaan pentua ei tietysti ole syytä myydä halvemmalla, ellei siinä ole mitään selvää vikaa kuten purentavirhe. Muuten suosittujen rotujen pennut on alustavasti varattu jo ennen syntymäänsä tai varataan muutamassa päivässä tai viikossa syntymänsä jälkeen. Jos haluaa nähdä pennun edes 6-viikkoisena ennen varaamista, on auttamattomasti ulkona ostajaehdokkaiden joukosta. 

Rotukohtaiset erot pentukaupassa ovat suuret. P H-L:n oma rotuhan on sk. kettuterrieri, joka ei Suomessa ilmeisesti ole mikään hittituote. Aivan aiheellisesti P H-L myös kummeksuu joidenkin metsästyskoirarotujen pentujen alhaista hintaa. Ehkä "mehtäukot" eivät kerta kaikkiaan suostu maksamaan pennusta samanlaista hintaa kuin esim. suosittujen kääpiökoirarotujen harrastajat? Kysynnän ja tarjonnan laki vaikuttaa myös koirakaupassa, jossa korkeat pentujen hinnat osaltaan pitävät hengissä esimerkiksi rekkaamattomien pentujen tuotantoa.