Eduskuntavaaleissa pärjäsivät ns. kaupunkipuolueet ja ainoana "alueita" puolustava keskusta kärsi rankan tappion. Miten tässä näin kävi? Yksi selitys on, että kepu ei enää vaikuttanut maaseudun puolustajalta. Esimerkiksi Ylä-Savo on aina ollut vankkaa kepun aluetta, mutta nyt äänimäärä laski reippaasti. Joku haastateltava selitti tilannetta siten, että ihmiset ovat ärsyyntyneet menetyksistä kuten käräjäoikeuden ja  vaativan päivystyksen lakkauttamisesta Iisalmesta; nämä palvelut olisi jatkossa haettava Kuopiosta, n. 80 km:n päästä. Tätä hallitusvastuussa ollut kepu ei  kyennyt estämään tai halunnut estää.

Yhtälö on vaikea. Väki vähenee pienillä paikkakunnilla ja itse asiassa koko Itä-Suomessa. Kannattaako pienelle porukalle ylläpitää kalliita palveluja? Taloudellisessa mielessä ei, eikä mikään puolue pystykään takaamaan niiden säilymistä. Takametsien kiukun ymmärtää helposti, ellei muuten niin katsomalla kuvia hirvittävissä kunnossa olevista maanteistä. Kulkuyhteydet ovat kuitenkin maaseudun elinehto. Vaikka olen paljasjalkainen kaupunkilainen, näen punaista aina kun joku ryhtyy keräämään irtopisteitä puhumalla siltarumpupolitiikasta. Niin naiivia! Niin epäreilua!

Paavo Lipponen yritti aikoinaan herätellä päättäjiä huomaamaan Itä-Suomen ahdingon ja kehittämään toimia sen estämiseksi tai jarruttamiseksi. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, siis Etelä-Suomen päättäjiä ja mediaa. Huomiota kyllä löytyy, jos muutama surkea valtion työpaikka aiotaan perustaa tai siirtää kehäkolmosen ulkopuolelle. Se on aivan katastrofi, härregyyd sentään. 

Toki Itä-Suomi saa   syyttää itseään näkymättömyydestään mediassa. Tästä oli oiva esimerkki ennen vaaleja julkisuuteen taas kerran syötetty rataverkkosuunnitelma. Pitää saada pisararata! Pitää saada nopea yhteys Turkuun! Pitää saada nopea yhteys Tampereelle! Porvooseen! Uutisissa näyteteään kuvaa, jossa oikein ministeri istuu junan kyydissä, kun päättäjille lobataan pääradan parantamisen tärkeyttä. PÄÄRADAN. Muutaman päivän päästä pannaan vielä paremmaksi: rataa nimitetään SUOMI-radaksi. Erinomaista mielipiteiden muokkausta käsitteiden määrittelyn avulla. Paitsi että meille itäsuomalaisille ei kyse ole sen enempää pää- kuin suomiradastakaan. Lopulta  Itä-Suomen päättäjätkin havahtuivat  nostamaan keskusteluun Itä-Suomen rataverkon ja viitostien kohentamisen. Liian myöhään. Juna meni jo.

Keskustapuolue on perinteisesti syyttänyt "etelän mediaa" puolueellisesta suhtautumisesta kepuun ja maaseutuun. Syytös ei ole pelkkää vainoharhaisuutta. Valtamedia sijaitsee fyysisesti Etelä-Suomessa ja katsoo asioita Etelä-Suomen ja vihervasemmiston vinkkelistä. Tämä on nytkin näkynyt koko hallituskauden ajan. Näiden vaalien hupaisimman puheenvuoron käytti HS:n päätoimittaja Kaius Niemi, joka ilmoitti kolumnissaan, ettei Hesari halua tahallaan tai tahattomasti vaikuttaa vaalitulokseen. Höpöhöpö. Hesarilla on perustamisestaan lähtien ollut jokin agenda, on nyt ja tulee aina olemaan, vaikka lehti onkin puolueisiin sitoutumaton. 

Sitä mukaa kun väki valuu - on pakko - etelään, kasvaa myös eteläisten vaalipiirien kansanedustajien määrä, ja valta alkaa entistäkin selvemmin pesiä etelässä. Voi Itä-Suomea! Olen yllätyksekseni alkanut ymmärtää Trumpia äänestäneitä ruostevyöhykkeen ihmisiä. En jaa heidän mielipiteitään - sellaisina kuin media ne meille esittää -  enkä voisi kuvitella  äänestäväni Trumpia, mutta heidän pettymyksessään, toivottomuudessaan, jopa vihassaan on jotain, minkä pitäisi havahduttaa myös meitä Suomessa, tässä maailman onnellisimmassa maassa.