Vuosi on taas vaihtunut, joten toivotan  koko ihmiskunnalle levollista vuotta 2022. 

Olen parina edellisenä vuodenvaihteena toivonut, että löysäämme pipoa. Tämän toivomuksen joudun - valitettavasti - toistamaan. Mitään erityistä rentoutumista en nimittäin ole havainnut. Ehkä korona vaikuttaa siihen osaltaan. Toisaalta ajattelen, että pikkuasioihin takertuminen ja niiden paisutteleminen kertoo itse asiassa hyvinvoinnista. Suomen kaltaisissa maissa me etuoikeutetut voimme rähistä mitättömistä "ongelmista", kun toisaalla miljoonat ihmiset kamppailevat säilyäkseen hengissä räikeän epäoikeudenmukaisissa yhteiskunnissa ja vaarallisissa oloissa. 

Tottahan olen itsekin pikkumainen. Rokotuksen ajanvaraus ilmoittaa, että edelläni jonottaa 33 ihmistä. Nyt kyllä nousee savu korvista! Vaihdan netin puolelle, ja kas, sieltä saan varattua ajan seuraavalle päivälle. Siitä saan syyn soimata itseäni: minä hemmoteltu hyvinvointivaltion prinsessa kiukuttelen, jos joudun jonottamaan, hyvin tietäen, ettei monen monessa maassa tarvitse jonottaa, koska mitään koronarokotuksia ei ole, ainakaan kaikille.

Kun omat käämit ovat palaa, yritänkin suhteuttaa ongelman tai vastoinkäymisen isompiin raameihin. Minulla on sen verran ikää, että usein riittää, kun muistelen, millaista elämä oli vuosikymmeniä sitten tai millaisissa oloissa omat vanhemmat tai isovanhemmat olivat joutuneet pärjäämään. Puhumattakaan sitten maailmanlaajuisesta näkökulmasta tai maailmankaikkeudesta, joka ei värähdä, jos minulla on tikku sormessa.

En tarkoita, että epäkohdat pitäisi hyväksyä tai vääryyksistä vaieta. Ei. Pitää olla hyvän puolella pahaa vastaan. Aivan, tämä on naiivisti sanottu ja kenties ajateltukin, koska ei ole helppoa tietää, mikä on missäkin tilanteessa "hyvää" ja ketkä ovat hyviksiä. Mutta siitä olen vakuuttunut, että me tavikset, maltillinen keskiluokka, emme saa niin sanoakseni katsoa ohi ja  vinkua jälkeenpäin, että  emme  tienneet,  mitä tapahtui silmiemme edessä. Ja toisaalta: keskiluokka on yhteiskunnan selkäranka, eikä se selkäranka kestä murtumatta mitä tahansa. Että vähän prestiisiä keskiluokalle, kiitos!