Säätila on asia, josta ei oikeastaan kannattaisi kirjoittaa. Se on mitä on. Pakko kuitenkin narista; ehkä se vähän helpottaa. Siis eilen satoi koko päivän lunta. Onneksi se ei ollut räntää eikä näin ollen tarttunut palloiksi koirien turkkiin. Tänä aamuna olikin sitten selkeä keli ja pakkasta 13 astetta. Kele! No joo, onhan maaliskuu näillä leveysasteilla vielä talvikuukausi, ja suuri osa huhtikuustakin saattaa mennä pikku pakkasissa ja räntäsateessa. Mutta kuitenkin: että tympäisee! Suunnilleen oksennan, kun vedän päälleni kolme vuotta vanhan toppatakin, jota olen joutunut tänäkin talvena pitämään kuukausikaupalla. (Olisin toki ostanut uuden, mutta en löytänyt sopivaa, kirjaimellisesti. Nykyiset makkaransuolet eivät natsaa yhteen keski-ikäisen ruumiinrakenteen kanssa, vaikka minulla ei olekaan ylipainoa, kiitos ankaran keventämisen, 13 - 15 kiloa.)

Ainoa hyvä puoli talven jatkumisessa on, että koirat pysyvät puhtaina. Tarkistin oikein kalenterista, milloin koirat on viimeksi pesty: 28.11.2010.