Anteeksi ei voi antaa on peräti viides Kari Häkämiehen kirjoittama dekkari; Häkämieshän ei ole varsinaiselta ammatiltaan kirjailija vaan muistaakseni maakuntajohtaja tms. Aikaisempia dekkareita en ole lukenut. Tämän uusimman luin uteliaisuudesta.

Häkämiehen kirja ei ole sen parempi mutta ei huonompikaan kuin mikä tahansa tusinadekkari. Juoni on  kelvollinen, jopa kiinnostava. Sen ongelma on vain loppuratkaisu, mielestäni täydellinen mahalasku. Aivan kuin Häkämies ei olisi keksinyt, mitä loppujen lopuksi materiaalillaan tekee. Henkilöitä ei juuri syvennetä, ja  dialogi on jäykänpuoleista. Poliisit tekevät alkeellisia virheitä ja kittaavat joka käänteessä kaljaa. Muut lipittävät viiniä, ja paremmissa piireissä siemaillaan cavaa tai shamppanjaa. Juomiset kirjataan tarkasti kuten äijäkirjallisuudessa on tapana.

Dekkarit surffaavat  aallonharjalla, mikä vetää buumiin mukaan monenlaista yrittäjää. Mutta mikäpä estää yrittämästä. Yrittänyttä ei laiteta!