Tänään oli Hesarissa hauska juttu. Se kertoo kirjailija Riku Korhosen Granta-julkaisuun rustaamasta kirjallisuuskritiikin lyttäyksestä. Minulla ei ole tässä Grantaa käyttävissäni, joten lainaan HS:n sitaattia meistä kirjabloggareista: Korhosen mukaan nykyisin kirjailijoiden töitä arvioi harvenevien ammattikriitikoiden ja joidenkin skarppien bloggaajien rinnalla "rujojen somekääpiöiden sekava lauma, joukossa tuskin lukutaitoisia, aivonsa näppikselle kuolanneita haarakaivureita ja valehtelijoita".

Nostan hattua! En ikinä osaisi haukkua ketään yhtä taitavasti kuin ammattikirjailija. Päällimmäinen tunne juttua lukiessa oli kuitenkin hämmästys. Olen luullut, etteivät kirjailijat noteeraa lainkaan, mitä me tavikset näissä vaatimattomissa blogeissamme höpisemme. Olen ollut väärässä. Tämä on innostava havainto ja antaa uutta potkua kirjoittamiseen. En lopetakaan päinvastoin kuin olen jo muutamaan otteeseen aikonut. Jatkan hyvillä mielin työtäni rujona somekääpiönä:)
 
Olen blogissani kirjoittanut myös muutamista Korhosen, samoin kuin hänen puolisonsa Anna-Leena Härkösen teoksista. Joistakin olen pitänyt kuten esimerkiksi Korhosen viime vuonna Finladia-kisaan osallistuneestsa romaanista Emme enää usko pahaan. Härkösen teokset ovat enimmäkseen jääneet minulle yhdentekeviksi. Tätä en pyydä anteeksi.
 
Korhosen teksti on  hupaisa ja viihdyttävä (niiltä osin kuin HS sitä siteeraa, muusta en tiedä) mutta myös vastenmielinen. Siitä tulee ikävällä tavalla mieleen överiksi mennyt someraivo maustettuna väkivaltafantasialla. Kun toimittajalle, piispalle tai tutkijalle viestitään, että sinut pitäisi raiskata ja viedä sitten navetan taaklse ammuttavaksi, niin miten se eroaa Korhosen esseen fiktiosta? Paheksumme näitä someraivoajia, vaikka he vakuuttavat, etteivät oikeasti aio raiskata ja tappaa piispaa, ihan vaan läpällä tuli kirjoitettua. Kun älymystöön (?) kuuluva Korhonen kirjoittaa periaatteessa samalla tavalla, riennämme ymmärtämään: oi että, tokihan fiktiossa saa irrotella. Istumme kuplassamme, kaivamme poteron, rakennamme bunkkerin, ja niiden suojasta lataamme täyslaidallisia. Kaikki hyvin? Minusta ei.