Olin iäkkään sukulaisen apuna pankkireissulla. Piti maksaa remonttilaina, johon tarvittiin pankin kassapalveluita. Mentiinpä sitten Nordeaan, jonka kassapalvelut ovat auki kaksi (!) kertaa viikossa muutaman tunnin ajan. Ovella oli ikäihmisten jono, kuinkas muuten. Parilla oli rollaattori, kolme - neljä nojasi kävelykeppiin. Ovella jonoa kontrolloi vartija. Hän jakoi vuoronumeroita ja päästi sisään vain rajallisen määrän ihmisiä. Tämä kuulemma johtui koronasta, minkä ymmärrän. Sitä en sijaan ymmärtänyt, miten hän kohteli jonottajia. Jostain syystä ovelle piti muodostaa kaksi jonoa, joihin hän sitten  tiuskimalla paimensi ihmisiä. Itsekin onnistuin seisomaan "väärällä paikalla" ja sain kuulla tiukan komennon: - Siirry jonoon!   Kun olimme jo sisällä pankkisalissa, ovelta kuului rähähdys. Joku ikämies ilmoitti kovaan ääneen: - Minä tulen nyt sisään! Hän tuli ja paineli pankkisalin perälle. Vähän ajan kuluttua hän kuului selittävän, että hänellä on varattu aika.

Laskun maksamiseen kului aikaa noin 40 minuuttia. Vertailun vuoksi: Kävin itse samankaltaisella reissulla OP:ssa. Ovella ei ollut portsaria, sisällä oli pari asiakasta ja asian hoitamiseen kului kymmenkunta minuuttia.

Toinen esimerkki. Taloyhtiö vaihtoi isännöintifirmaa, joten asukkaiden piti muuttaa taloyhtiön laskujen tietoja. Me nettiä käyttävät hoidimme  muutokset e-laskuun muutamassa minuutissa. Ikäihmisten piti mennä pankkiin saadakseen muutokset suoraveloitukseen. Niinpä muutamakin vanha rouva, joista toinen lähes yhdeksänkymppinen, kertoi seisseensä Nordean jonossa lähes tunnin. 

Jokin aika sitten Nordea ilmoitti erinomaisesta tuloksesta. Rahaa on, mutta vanhuksien kyykyttämisen lopettamiseen sitä ei riitä. Häpeä Nordea!

Mutta osaavat ne muutkin. Suuri ongelma on, etteivät vailla nettiä olevat ihmiset löydä mistään tarvitsemiaan tietoja. Esimerkiksi bussiliikenteen aikataulukirjasia ei enää jaeta koteihin; oletuksena on, että aikataulut katsotaan netistä. Niinpä  niinkin yksinkertainen asia kuin matkustaminen kaupungin laidalta toiselle on muuttunut hankalaksi. 

Verotoimistossa ei juuri tarvitse käydä, mutta jos tarvitsee, missä on nykyään verotoimisto (se on muuttanut)  ja milloin se on auki? Mistä tämän tiedon kaivaa esille ihminen, jolla ei ole nettiä?

Tiskikoneessa on toimintahäiriö. Kannattaisiko sitä vielä korjata? Jospa soittaisi - niin mihin? Ei ole enää puhelinluettelon keltaisia sivuja, joista löytyi apu joka lähtööön. 

Remontin ajaksi katkaistaan sähkösopimukset, ja sen valmistuttua on tehtävä uusi sopimus. Me netin käyttäjät hoidamme asian netissä. Miten asian hoitaa lievästi muistisairas? Meneekö hän käymään sähkölaitoksella kuten ennenvanhaan tehtiin? Onko sitä olemassakaan? 

Ikäihminen haluaisi tilata vuoron erikoislääkärin vastaanotolta. Takavuosina julkaistuja lääkäriluetteloita ei enää ole olemassa. Nyt ajan voi varata näppärästi netissä, paitsi jos ei käytä nettiä. Miten siinä tapauksessa toimitaan? Ilmeisesti pitää käydä kiertämässä kaupungin lääkärikeskukset ja kysellä, minkälaisia lääkäreitä niissä on. Eikä terveyskeskus ole juuri kummempi. Juuri etsin netistä kahdeksankymppiselle puhelinnumerot ajanvaraukseen ja päivystykseen virka-aikana ja sen ulkopuolella.

Näitä esimerkkejä voisi luetella loputtomiin. Ratkaisuksi tarjotaan lapsien ja muiden sukulaisten apua ikäihmisille. Varmaan sitä onkin laajasti tarjolla, mutta ei kaikille. He ovat heitteillä.

Viime aikoina on medissa ollut esimerkkejä siitä, miten absurdiksi asioiden hoito on muuttunut  myös ihmisille, jotka ovat rutinoituneita netin käyttäjiä. Tähän on löydettävä ratkaisu.