Otsikko on oikeastaan harhaanjohtava. Raviurheilu on minulle tuttua, vaikka seuraankin sitä nykyään lähinnä netistä. Toissalauantaina menin kuitenkin pitkästä aikaa  radalle, nimittäin  Sorsasalo Stakes -raveihin ajatuksena, että yritän tarkkailla raveja ensikertalaisen silmin. Raviurheilun seuraajaksi kaivataan  uutta porukkaa. Sitä yritetään houkutella esim. mainoksin. Porukkapelit-mainoksessa hihkuvat tyylikkäät alle kolmikymppiset. Saadaanko heidät oikeasti houkuteltua raviradan varteen ja katsomoihin? Samana viikonloppuna kuin Stakes, järjestettiin Kaivarissa hevosurheilua ja -harrastusta esittelevä tilaisuus, joka onnistui median mukaan hienosti. Väkeä oli paljon ja tunnelma katossa. Onneksi sääkin suosi. Mutta kuinka moni lähtee sen tilaisuuden innoittamana Vermon radalle?

Stakes-ravit ovat vuoden tärkeimmät ja isopalkintoisimmat Sorsasalon radalla. Niinpä niihin yritetään panostaa tavallista enemmän. Koko perheen tapahtumana raveja taidettiin mainostaa. Jos siis joku huomasi mainostamisen. Voi toki olla, että raveja mainostettiin sellaisissa medioissa, joita en seuraa, mutta niukaksi mainonta mielestäni jäi. No, onhan se kallista ja rahasta on pulaa.  
 
Mutta kurvasinpa sitten radan parkkikselle ja tallustelin lipun ostoon: 10 €, työttömät jne. 7 €, lapset muistaakseni 5 €. Halpaa vai kallista, se riippuu kukkarosta ja siitä, mitä rahalla saa. Koska pelaaminen onnistuu nykyään kotikoneelta, radalta sopii odottaa viihtymistä, elämyksiä, tunnelmaa, samanhenkistä seuraa ja sen semmoista.
 
Silmäilin katsomon edessä ympärilleni. Katsomo vaikutti melko täydeltä, ja porukkaa seisoskeli myös ulkona. Yleisönä oli enimmäkseen keski-iän ylittäneitä, vähän reppananolosia miehiä.  Siisteintä sakkia olivat nuoret romanimiehet; siitä pisteet romaneille. Koska olen itsekin vanha kurppa, sulauduin vaivatta joukkoon. Mutta miltähän seura mahtaisi tuntua niistä nuorista kaupunkilaisista, joita niin kovasti kaivataan radoille?  
 
Katsomon edessä nökötti se iänikuinen makkara&hodarimökki, vieressä myytin limpparia ja karkkia vai mitä se nyt olikaan. Menen sisälle kahvioon. Se on  yhtä karu ja nukkavieru kuin ennenkin. Tiskille kiemurtelee 20 - 25 ihmisen jono. Valitsen otollisemman hetken ja saankin kahvini aika pian. Sivuutan vaatimattoman leivonnaisvalikoiman; pelkkä kahvi saa riittää. Sitten alan etsiä hevos- ja kotieläinaiheista kansalaisopiston taidenäyttelyä, johon itsekin aioin osallistua, mutta en ehtinyt. Löydän sen alakerrasta, jossa on vessat ja toimistotiloja. Katsojia ei juuri ole. Ymmärrän, että maalauksia olisi ollut vaikea ripustaa yläkertaan, koska siellä on vain vähän yhtenäistä seinäpintaa.
 
Yläkerrassa ja osittain myös katsomon edessä on sen sijaan kirppari. Tarjolla on tavanomaista krääsää, jota muutama ihminen ohi kulkiessaan hypistelee. Lapsille näkyy olevan tarjolla talutusratsastusta ponilla, ja toinen poni seikkailee muuten vain katsomon edessä. Ehkä sitä saisi silitellä? Jälkeenpäin kuulin, että jossain olisi ollut jonkinlainen puutarhaan liittyvä osasto. Siihen olisin mielelläni tutustunut. Välillä katson kännykästä lähtölistoja. Samalla yritän saada selvää radan  radan kuulutuksista ja kestää räimivää musiikkia. No joo, en ole tullut paikalle nauttiakseni musiikista:)
 
Pääasia, ravilähdöt, olivat  hienoja. Tavallista korkeampi palkintotaso oli houkutellut paikalle arvoisiaan osallistujia. Ja hevosethan ovat  upeita, vaikka eivät juoksisi  askeltakaan. Siltä osin brändi on kunnossa!
 
Edellisen kerran olin  Sorsasalon radalla kunkkareissa, joihin mitään muita raveja ei toki voi verrata. Toisaalta Stakesin yleisilmeestä ei tullut mieleen, että nyt on kyseessä ravivuoden kohokohta. Tapahtumaa leimasi jonkinlainen puolivillaisuus. Jotain on yritetty, mutta kunnon vetonaulaa ravilähtöjen lisäksi ei ole keksitty. Ennen kaikkea fiiliksiä laskee epäviihtyisä, kauhtunut ympäristö sisällä ja ulkona. Rahaa kasvojen pesuun tarvittaisiin, mutta sitä ei varmaankaan ole?
 
Niin että jos olisin ollut se tavoiteltu nuori kaupunkilainen ensi kertaa raveihin tutustumassa, olisivatko ravit saaneet minut koukkuun? Tuskin. Pahoittelen!
 
P.S. Lisäänpä vielä, että itse en kaipaa raveihin mitään oheisohjelmaa. Viihtyisät tilat ja laadukkaat lähdöt riittäisivät.