Epäilin jo lopputalvesta, että nyt käy ruusuille kalpaten. Niillä oli peittonaan vain talvensuojaturve, joka sekin kastui vielä tammikuun vesisateissa. Sitten olivat vastuksena talven ainoat kipakat pakkasviikot. Ei niitä ollut kuin pari, mutta eipä juuri ollut luntakaan kasvien suojana. Nyt on sitten saanut tutkailla tuhoja. Ruusupensaat selvisivät ongelmitta, kuten - ihme kyllä - myös arka köynnösruusu, joka tietenkin vietti talvensa maahan laskettuna ja enimmäkseen turpeen alla. Maanpeittoruusujenkin vauriot ovat vähäisiä, ainakin luulen niin. Valkoiset Lumikit sen sijaan kuolivat kaikki. Nina Weibulleista on hengissä ehkä puolet. Peaceistä jokunen. Kanadanruusu, jonka tarkempaa nimeä en muista, on tiristänyt esiin pari lehteä. Muutama muu kokeiluyksilö on kanttuvei. Vielä en tiedä, kehittävätkö nämä joten kuten hengissä olevat kunnon kukkavarsia ja kukkia. Ehkä nekin pitäisi vaihtaa. Ohi kulkeva naapuri totesi, että sama tilanne on heilläkin: ruusut ovat kokeneet kovia.

Myöskään kaksivuotisista harjaneilikoista ja salkoruusuista ei näy jälkeäkään. Yleensä niiden talvehtiminen on onnistunut hyvin.

Kaupungisssa talvehtineilla runkoruusuilla ei ole mitään hätää. Lämpimien säiden vuoksi ne vietiin jo puutarhamökille. Mutta kappas, lämpö laski yhdessä hujauksessa viiteen asteeseen. Varmuuden vuoksi runkoruusdut paketoitiin harsoon. En toki pelkää, että ne heittävät viileydessä henkensä, mutta ajattelin kuitenkin suojata juuri puhjenneita lehtiä yökylmiltä. Puutahamökin tontti on notkosssa ja on sellaisena hallanarka.

Taimia on taas tullut kasvatettua, vaikka aina vannon lopettavani taimikasvatuksen. Epäonnistumisiakin on. Kääpiösamettikukat eivät taaskaan itäneet. En ymmärrä, miksi eivät. Käyttäisin niitä isoissa kukkaruukuissa matalana kasvina isompien juurella, mutta kun ei niin ei. (Joskus ne ovat kasvaneet mainiosti.) Keskikokoiset samettikukat sen sijaan ovat ylettömän reippaita. Niitä käytämme tuholaisten torjuntaan ruusupenkin ja yrttimaan reunassa. Viime vuonna kasvatin purppurarevonhäntiä ja punarevonhäntiä; molemmat onnistuivat hienosti.Tänä vuonna yritin saada aikaan kirjavalehtisiä revonhäntiä, mikähän niiden varsinainen nimi nyt olikaan? Siemenet itivät mutta taimet jämähtivät sitten 4 - 5 sentin korkuisiksi. Tuskin niistä enää mitään tulee. Ostin myös pari erikoisen värisen kannan mukulaa. Kumpikaan ei itänyt. Kaikki 10 gladioluksen mukulaa sen sijaan lähtivät kasvamaan ja ovat jo liiankin isoja. Niitäkään kun ei oikein uskaltaisi vielä istuttaa ulos lopullisiin ruukkuihinsa, joita ei ei juuri voi siirtää sen jälkeen, kun ne ovat täynnä multaa. Tänä keväänä istutetussa alppiruusussa  (Helsinki University) oli nuppuja jo ostettaessa, mutta vielä ne eivät ole auenneet. Varsinaisen haastehan on sitten saada kasvi viihtymään ja talvehtimaan.

Kaikenlaista muutakin tapahtuu puutarharintamalla, mutta ketä kiinnostaa:) Niinpä lopetan tällä kertaa tähän.