Huomenna Tuisku, 11½ vee,  sitten leikataan, polvi - mikä siinä lopulta onkaan vikana - ja virtsakivet samalla kertaa. Nämä vanhojen koirien leikkaukset ovat aina ankaran miettimisen paikka. Tekeekö koiraa kohtaan oikein vai väärin? Leikkauksen pitäisi jatkaa koiran suht normaalia, kivutonta elämää parilla vuodella ollakseen mielekäs. Järki sanoo usein yhtä ja sydän toista. Useimmiten sydän voittaa; niin tälläkin kertaa. Ei ole vielä aika luopua Tuisku-muorista. Matriarkka kuuluu joukkoon!

En ole myöskään niin varakas, etten joutuisi miettimään leikkauksia taloudelliselta kannalta. Maksaahan tämäkin leikkaus lähes yhtä paljon kuin esim. uusi pentu. Ni-iin, mutta sitä pentua ei ole olemassa,  Tuisku on! Valinta oli tässäkin mielessä helppo. Myös eläinlääkärin mielipide, että Tuiskun peruskunto on oikein hyvä, auttoi päätöksenteossa paljon.

Jännitän näitä koirien operaatioita varmaan enemmän kuin omiani. Toivon hartaasti, että kaikki sujuu hyvin. Toipumisaika vaatii oman huomionsa, mutta se on jo rutiinia. Onneksi en ehtinyt myydä pois mainiota Croftin pentueaitausta (suosittelen!). Sille on käyttöä, koska Tuiskua ei saa päästää ryntäilemään esim. ovelle muiden koirien perässä. Ulkoilutus tulee olemaan hankalaa, jos kelit muuttuvat kovin liukkaiksi. Mutta varovasti köpötellään sen verran kuin on tarpeen ja odotellaan kevään tuloa! Eiköhän se siitä.