SKL on uuusinut pentuvälityksensä nettsivut ja osin niiden toiminta-ajatuksenkin. Mielenkiinnosta piti tietenkin katsastaa havannankoirien sivu, vaikka mitään aikeita hankkia pentua ei olekaan. Rotukohtaisilla sivuilla on rotuyhdistyksen laatima rodun esittelyteksti. Havannankoirien soveltuvuudesta erilaisiin oloihin kerrotaan seuraavaa: Havannankoira on innoissaan viedessään oman ihmisensä lenkille tai vaikka sienestämään, mutta yhtä hyvin se viihtyy myös eläkeläisen taloudessa tai lasten leikkikaverina.

 
Ehheh! Siis eläkeläiset ja lapsiperheet eivät sienestä eivätkä lenkkeile, mutta ei hätää, koira kyllä viihtyy  siellä sohvallakin, missä edellä mainitut viettävät aikaansa. Ovatko tekstin laatineet lapsettomat kolmikymppiset, joiden tuttavapiiriin ei kuulu esimerkiksi eläkeläisiä?  Sen vuoksi kerron vähän eläkeläisistä. Asun talossa joka on ikäihmisten suosiossa, joten tapaan 70 - 80-vuotiaita harmaita panttereita päivittäin. Pitkät sauvakävelylenkit kuuluvat monenkin päivittäiseen rutiiniin. Jotkut käyvät aktiivisesti kuntosalilla. Yksi ohjaa senioritansseja, toinen kuntoilee käymällä päivätansseissa. Ja jos joku sienestää ja marjastaa, niin kyllä se on todennäköisemmin eläkeläinen kuin kolmikymmppinen "lenkkeilijä" tai myöhäisteini. Juuri juttelin pihalla mustikkasadon näkymistä rouvan kanssa, joka oli rymynnyt vaikeakulkuisessa maastossa satotoiveita tutkailemassa. Eräältä daamilta on leikattu molemmat polvet ja muistaakseni myös toinen lonkka. Talvella tapasin hänet läheiseltä hiihtoladulta, joka kiertää pienehköä lampea. Kysyin, montako kertaa hän on sen kiertänyt. Kuusi. - Ja mikä on tavoitteena? - Kymmenen kierrosta, mutta edellisellä kerralla meni kaksitoista.
 
No joo, eläkeläiset ovat toki  heterogeenistä porukkaa, mutta niin ovat muutkin ikäryhmät. Kaikille ei sovi minkäänlainen koira, oli omistajan ikä mikä tahansa. Liikkumisen huomattava vaikeutuminen tai henkisten kykyjen hiipuminen muodostavat tietenkin esteen ikäihmisten koiran omistamiselle, ainakin, jos koirasta olisi tarkoitus huolehtia itsenäisesti. Koiramme-lehdessä oli aikoinaan juttu 91-vuotiaasta papasta, jolle käytiin hakemassa perhoskoiran pentu. Muistaakseni pappa sentään asui vanhainkodissa. Jos muistan oikein, niin tosi ihana vanhainkoti oli kyseessä!