Vuodenvaihde on taas lusittu. Pack leaderimme, liiteri kuten sitä nykyään nimitämme, tuo himmeä höttöaivo, sanoi tänään, että huomenna koittaa lopullisesti arki. Niinpä se keräsi pois joulukoristeet, laittoi ne laatikoihin ja sita rataa komeron hyllylle ja varastoon. Joutivat mennä meidän havaneesien puolesta. Jos olisimme kissoja - eli siis tyhmiä - saattaisimme innostua jostain langan päässä roikkuvasta linnusta, mutta kun emme ole, tiedämme että se on vain kartonkia ja silkkipaperia. Miksi siis intoilla?

Jouluneduspäivinä olimme aistivinamme jonkinlaista kireyttä, mutta jotain hauskaakin välillä  tapahtui: Liiteri muistutti simpanssia hoippuessaan kotiin kädet kassien painosta polviin venyneinä. Tähtihetki oli tietysti arkkivihollisemme pölynimurin hyytyminen. Ja pakko tunnustaa, että kyllähän meitä nauratti se kukkajalan kaatuminen. Uunista myös levisi huusholliin muhevat tuoksut, mutta tiedämme kokemuksesta, ettemme niistä juuri kostu. Höttöpään natsimeininki ei juuri lipeä joulunakaan.

 
Joululahjankin höttis oli unohtanut ostaa. Se yritti hämätä meitä toissajouluisella Ottesen-pelillä. Säälittävää! Muistimme toki, että se on vanha ja sitä paitsi typerä meille teräväpäille. Kokeilisimme mielellämme vaikeampaa versiota, kunhan liiteri suvaitsisi sen ostaa. Höttiksen sisko toi lahjaksi pakkauksen Denta Sticksejä. Noloa! Tykkäämme niistä kyllä, mutta hammasharjoja joululahjaksi, ou mai kuutnes! No, se pakkaus kuitenkin pantiin lattialle avattavaksi. Tuisku-muori nuuhkaisi sitä välinpitämättömästi ja purjehti sitten pois, samoin Luna, jonka mielestä ihmisten syliin hyppiminen oli sata kertaa hauskempaa kuin jokin hammasharjarasia. Niin että minun oli ihan pakko käydä sen pakkauksen kimppuun...Käärepaperin poistin hujauksessa ja revin ripeästi aukon pahvikoteloon. Siellä näkyi vielä olevan muovipusseja vastuksena. Sitten sain idean viedä koko pakkauksen jemmaan sohvan alle, mutta minut kiskottiin sieltä pois, ennen kuin ehdin ulottumattomiin. Seuraavaksi yritin karata pakkaus suussa sängyn alle. Ei onnistunut sekään. Semmosta! Lahjoja ollaan antavinaan mutta niistä ei saisi nauttia. Yhdet kämäset dentat sentään saimme aattoiltana.
 
Uudenvuodenaattokin meni aika rennosti. Sanoimme Tuiskun kaa Lunalle, että otapa iisisti. Taisi mennä perille, koska Luna uskalsi oikein pissiäkin rakettien paukkeessa, kun minä näytin ensin mallia. 

Nyt loppiaissunnuntaina sattui oikeastaan koko vuodenvaihteen repäisevin tapahtuma. Aamulla höttis arveli, ettei vessa vedä oikein kunnolla ja turvautui vanhaan konstiinsa eli kaatoi pönttöön pari sangollista vettä. Ei kuulemma oikein auttanut. Me havaneesit  keksimme heti,  että nyt otti ohraleipä ja yritimme viittoa kylppärin ovelle päin. Tovin taivasteltuaan  liiteri kurkistikin kylppäriin ja parkaisi, että voi hel----- ja paljon muuta painokelvotonta. Kylppärin lattialla lainehti sitä itseään. Ei mikään uutinen meille, löyhkäsihän se meidän kuonoomme niin että melkein sai kirsusta pitää kiinni. Liiteri tarttui luuriinsa ja soitti huoltofirman päivystykseen. Puolen tunnin kuluttua meille saapasteli rauhallinen patu jonkin ruutan kanssa, purskutti pytyssä hetken - ja johan aukesi pytty. Että kiitoksia vaan ja näkemiin. Höttis  laittoi  kumisaappaat jalkaansa ja suojahanskat käteen, tarttui sankoon, pyydysti jaskat kylppärin lattialta ja pesi Vimillä lattian sekä yhtä sun toista muutakin.

Sitten höttöpää huokasi raskaasti, meni keittiöön ja kaatoi itselleen konjakit. Soin mielelläni tämän lohdutuksen höttikselle - eikähän se mitään tipatonta tammikuuta ollut edes luvannut pitää.